Hauenleuka

 Syksyn sateessa 
Menneisyyden kuvien varjot
Tuulessa
Kaivettujen hautojen tuoksu

Mihin kuolema meitä kuljettaa 
Kaiverrettujen kivien polulla?

Tulen liekissä 
Eellusmiehen kuvajainen
Puukonterässä
Veriurien jäljet
Takoraudassa 
Ilmarisen kädenjälki 
Muistona 
Suolammen syvyydestä

Seitojen äärellä 
Kallioihmisten kuiskauksia
Tarinoita kiven sisältä
Kivikasojen äärellä 
Esi-isäin katseita
Kohti nousevaa aurinkoa 

Kivisten kammioiden varjossa
Ristikkäiden puiden painossa
Unohdettujen loitsujen äänet
Pihlajien havinassa
Katajaisen kansan ydin 

Kerran sanoi palaavansa
Hauenleuka mukanaan.

*

Ajan maku

 Syksyisten tummien vesien alla
Kaatuneiden puiden muisto
Menneiden aikojen virrat
Järven selkää kutittavat

Väsyneiden lehtien havinassa
Kesän viimeisten sanojen tenho
Muhevan mullan mailla
Esi-isäin jäljet kalliossa
Muistona ajoista
Jolloin maailma syntyi
Munankuorista

Aamun kosteus iholla
Sumun haamut peltojen yllä
Hitaus pääskysen lennossa
Aurojen kuvat taivaalla

Auringon kierrossa
On ajan maku.

*

1993

 Mustaan lokakuuhun 
Vajoaa toive vapaudesta 
Kesän loppuun 
Vain harmauden vangit
Ikiaikaisen ikeen alla
Kansan toiveiden liekki
Haipuu sateiseen maahan 

Kaatuu vanha valta
Valkoisen talon tuhkaan
Kultaisen patsaan hymyn takana
Kylmä katse valmiina

Tähdenlentoja kaduilla
Pimeässä yössä savujen heijastuksissa
Kuoleman kaikuja puhutaan
Punaisella maalataan
Kohtalon kaarien värit

Väärien ennusteiden valtakunnassa
Annetaan valheen kehrän pyöriä
Totuuden kerjäläiselle kaavitaan
Tyhjien hylsyjen kokoelmaa
Valkoisen talon porteilta 
Kaukasuksen vuorille
Ja Ukrainan aroille

Kesä on lopussa 
Tuska vasta alussa.

*

Suvun kirous

 Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura

Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä 
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja

Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo 
Väreilevien kyynelten muotokuva

Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys 
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka

Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu 

Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.

*

Nurmilintu

 Kerran me astumme
Viimeiselle portille
Kerran me lausumme
Viimeiset sanamme
Kerran me vuodatamme
Viimeiset kyyneleemme

Hiljaisuuden äänelle
Soi kanteleen helinä
Laululle heleälle
Kyyneleen kerimä

Kannamme
Lausumattomien sanojen painon
Kannamme
Kadonneiden kosketusten muiston
Kannamme
Haavojen mosaiikin 

Laulakaa 
Tuutulaulu kansan vanhan
Nurmilinnun unehen
Antakaa sieluni uupua
Katsokoon kasvoni
Juhannuksen nousua
Tuonelan virttä kulkemahan
Manan majoille astumahan

Pääskysen päänaluseen
Suljemme silmämme.

Vanalinn

 Mukulakivien kopina
Puheen hiljainen humina
Mausteiden tuoksujen tenho
Kauppiaiden tiskien äärellä

Hansan haamujen jäljillä
Toompean vierellä
Nevskin katedraalin ylhäisyys
Tuomiokirkkoa kilvoittelee

Kohtuotsalta katsoo
Mennyt ja nykyisyys
Muistoja sateisen pääsiäisen
Katselen ohi näkymättömien kyynelten

Elämä kulkee rataansa
Kuin Vanalinnan kujien verkko
Venäläisen balettikoulun juurella
On tukahdutettujen huutojen laulu

Pääskysten laulussa
On vapauden kutsu.

*

Pärnu

 Meren hiljainen humina
Lokkien kutsuhuudot
Pyöreiden ikkunoiden muistot
Kuin kaikuna vanhoista lauluista

Hansan haamujen äärellä
Kävelykatujen kuhina
Haikaroiden lennossa
On elämän voima

Kaukainen kulkija savanneilta
Vehreänä vastaan kävelee
Salaisuutesi sinulle kuiskailee
Katoaa laskevan auringon säteisiin

Vain me kaksi
Ja merituuli
Hetken maailma on valmis
Ja synapseissa kihelmöi

Pääskyjen huudoissa
Puhuu ikuinen ilo.

*