lauantai 17. lokakuuta 2020

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Karjalainen neitonen

Karjalainen, nainen
Niin, huoleton neitonen
Laulujaan lasettelee
Liekkitukkaa liehuttelee
Kylillä riiuttelee
Tulen iskee,
Takkaan ja miehiin
Linnaa vanhaa emännöi
Kosken kuohujen vieressä
Naurun herkästi helähdyttää
Elämäniloa räiskähtelee
Petäjäisenä nuotiossa
Kulkee tuonne, kulkee tänne
Kirjosiepon lailla syöksähtelee
Rauhaton kulkija
Piiaks ei alene, 
Ukoille niiaamaan ala
Orjaks kellekään rupea
Tulkoot peräs, 
Jos mukana pysyvät! 
Niin, sellainen 
On karjalainen neitonen. 
*




Syys

Mikä maahan on sidottu
Se maahan palaa
Sumuisella suolla
Pitkospuiden äärellä
 Mihin tiesi johtaa, mihin polkusi kaartaa?
Paino sydänalassa
Kuoleman pieni koputus
Omalla rytmillään
Korpin huudon äänessä
On ihmisen kaiku
Liekkien tanssissa
Elämän outo tenho
Vanha kuolee,
Taas kerran vaipuu
Jotta voisi uudestaan herätä
Keväällä surupuvun heittää harteiltaan
Äärellä kosken kuohujen
Kauan sitten eläneiden kaiut
Kivisten seinien äärellä
Menneisyyden kuiskaukset

Vain elämään
Kannattaa kuolla.
*