Pimeän marraskuun tähtien alla
Kaukaisten maailmojen tenho
Niiden vilkutellessa
Menneisyyden valoja
Sudenpojan rinnassa
Melankolian hiilenmuren
Elämän mahdin edessä
Sen musertavan voiman alla
Katoavan ajan perhosten tanssi
Katseessaan
Tummien korpien kaiku
Äänessään
Tunturien sävel
Ei ole
Annettu puntaria
Jolla sydämiä punnitaan
Jolla sieluja tuomitaan
Vain katseensa
Joka näkee pidemmälle
Syvemmälle
Maankuoren alle
Tuonelan virtojen ylitse
Otavan takana
Pohjantähden alla
On verensä perintö
On sukupolvien kaiku
Sydämenlyöntiesi määrä
On aina sama.
*