Kutsu

Vanhat päivät
Taas kättään kurottavat
Kuin kerjäläiset ajan virrassa
Haamut tyhjillä käytävillä
Vielä kerran murskata
Halunnevat ne selkärangan
Niin paljon kantaneen

Vuorilla noilla
Kerran vaelletuilla
Kovan ajan merkkinä

Siellä, missä miehiä tehdään
Murskataan unelmat
Siellä sielu haudataan
Tyhjään joukkohautaan
Ja pelkurit ammutaan

Mursivat jalat
Käsillä ryömin pakoon
Katosivat unelmat
Hulluudella itseni pelastin

Taas ulottavat kätensä
Menneiden aikojen haamut
Kaukaa tuolta
Kauhujen päivistä

Äitini, anna anteeksi pojallesi
Tummiin laaksoihin kadonneelle
Joka ei enää näe
Joka ei enää kuule
Sillä tuli polttanut on silmänsä
Ja huuto kuurouttanut korvansa

Kaikki menee
Paitsi häpeä.