Memento

Kuvia vanhoja kääntelen
Käänteitä menneitä muistelen
Aikoja noita kadonneita
Vuosia huomaamatta kuluneita

Vanha olen jo
Täysi mies, en poikanen
Vaan mihin hupenen?
Mitään ole tehtynä
Ei kunniakirjoja saavutettuna
Olemattomia pokaaleja kiillotella kannata
Missä voittoni?
Haaveissa turhissa
Unelmissa, päiväunissa
Siellä, siellä ne olla olevat
Kuin järven pohjassa

Nuorilla voima jäsenissä
Katse tulevalla tiellä
Miten he ehtivätkään!
Oravannahkoja vyöllä
Mitaleja kaulassaan

Vanhoja heiloja kannata muistella
Heillä talot ja mannut
Minulla vanhan miehen silmät
Heillä miehet ja pennut
Minulla kalju ja harmaa parta
Heillä onni ja kulta
Minulla köyhyys ja totuuden tuska

Näet näkyjäsi noita,
Hienoja näkyjä näetkään!
Minulle sanotaan,
Pyhäpäivinä tuskaillaan
Kuinka olisikaan hienoa nähdä
Kuinka kaunista kuulla,
Sanovat, toivovat
Siihen haluavat päästä

Mutta liian paljon nähneet ovat silmäni
Liian paljon kuulleet korvani
Liian vähän kokenut eloa kehoni
Näkymätön olen ollut
Kuin kaukaisten metsien henget
Suurten tietäjien selkosilla
Kun näkee liikaa
Kun kuulee liikaa
On sokeus pyhitys
Kuurous siunaus!

Kuolema tien päässä odottaa
Avoimen haudan äärellä nojailee
Lakki vinossa päässään
Purutupakka huulessaan
Nojailee ja hyräilee
Vanhan haudankaivajan laulua
Säveliä eläviltä unohtuneita

"Lyö otson kallo kannon päähän
Sielunmaja ohdon petäjään naulaile
Yliseen ja aliseen huikailee
Elävään ja manalaan rukoilee
Peijaiset pidä Tapion karjalle
Riekkujuhlat metsän väelle

Menee poikas sotaan
Hurmeheeseen peittyy maa
Palaa vaan kuolee silmänsä ilo
Anna tyttäres uljaalle sulholle
Veren vuodattaa impi
Vaan katoaa mies toisen matkaan
Jolla kanto uljaampi
Siihen jää äit ja nukkuva lapso
Huulilla hyräilee kirkuva kosto

Vale laulaa satakielen sävelmää
Totuus harakkaa naurattaa
Kulta käsissä helkähtää kuninkaan
Kahle köyhän kruunun leipiin lennättää
Olkoon santarmi tahi vouti
Joku senkin huomiinsa nouti
Siperiaan vie hällä tie
Vaan ei sieltä takaisin lie

Katso kalloa mesikämmenen
Näetkö hällä ontuvan poikasen?
Näetkö luodin naarmun jahtimiehen?
Et, et niitä näe, kuolevainen
Katoaa katse
Katoaa risti
Katoaa maallinen
Vain lauluihin tietäjien
Jää maailma mennyt
Menneiden tekojen kaiut

Käännä katsees itään päin
Istu hautaan, istu vain
Näin kun kerran nousee maailma uus
Kun valjenneet on jo luus
Uusi päivä, uusi huomen
Uusi kerta luomen. "

Niin laulelee tuonelainen
Vanhimpien isojen ikäinen
Sylkäisee, kääntäilee
Ja hiljaa pois astelee.