perjantai 22. helmikuuta 2019

Mikaelin oppipojat

Istun vanhalla, resuisella patjalla. Heval Giap, Saddam Husseinin näköinen ryhmänjohtajamme, nostaa hienoa teekuppia huulilleen. Hän on löytänyt sen talon astiastosta. Kupista on tullut hänelle lähes tavaramerkki. Ulkoa kantautuu amerikkalaisten pommituskampanja Daeshin asemia vastaan. Heval Zagreb, kenraalimme, nojaa seinään ja juo hiljaa peltimukista. Rauhallinen ja lempeä mies vaikuttaa äkkinäisen silmiin kaikelta muulta kuin johtajalta. Varsinkin verrattuna kaiken aikaa leikkiä laskevaan Giapiin. Mutta Zagrebin ei tarvitse kuin antaa neuvo, niin sitä totellaan empimättä kuin käskyä.

Reiän toiseen taloon johtavan, tuoleista ja pöydistä kasattuun "käytävän", peittävä verho heilahtaa. Sisälle kompuroi minulle ennestään tuntematon tyyppi. Hänen kantamansa pitkä SVD-tarkkuuskivääri tarrautuu kiinni verhoon ja hänen täytyy repiä sitä pois.

Giap tervehtii tulokasta tapansa mukaan iloisesti. Zagreb nostaa teemukia tervehdykseksi. Hän on ilmeisesti ryhmän vanha tuttu.

Katselen tulokasta uteliaana. Hän on pitkä, hieman kumaraselkäinen. Kurdi hän ei ole, vaikka päivettynyt onkin. Tummat kulmat ja parta voisivat mennä täydestä, mutta jäänsiniset silmät paljastavat hänet länsimaiseksi taistelijaksi.

- Gurg, et olekaan tavannut roomalaistamme, Giap tohottaa vieraalle ja nauraa omalle ilmaisulleen. - Frances, tässä on Gurg, Daeshin kuolemanenkeli!

Vieraan siniset silmät kääntyvät Giapista minun puoleeni. Hänellä on pieni, vino hymy. Kädenpuristus meinaa murskata kämmeneni.

Gurg tarkoittaa kurdiksi sutta. Vieras viipyy luonamme tunteroisen, ennen kuin lähtee taas omille teilleen. Kyselen Giapilta, mitä miehiä tämä Gurg mahtaa oikein olla.

Giap selittää Gurgin olevan valittu mies, tarkka-ampuja. Hän valvoo etulinjaa päivisin muiden tarkka-ampujien kanssa. Hän tulee jostain kaukaa pohjoisesta, Suomesta.

Giapin selitys on rönsyilevää, mutta hän maalaa kuvan varsin eksentrisestä kaverista. Gurg kuuluu ja eräällä tavalla ei kuulu ryhmäämme - Giapin mukaan hänet on "adoptoitu" meille. Kerran Gurg oli tuonut mukanaan säkillisen muonaa ja patruunoita. Ryhmäläiset olivat innoissaan alkaneet avata niitä, kunnes joku oli huomannut osaan laatikoista teipatun Daeshin tunnukset. Gurg oli hymyillyt ja todennut Daeshin miesten olleen anteliaalla tuulella.

Enempää kysymyksiä pakettien alkuperästä ei oltu esitetty.

Giap kertoo Gurgin olevan varsin omapäinen, ja tahtojen taistelu Zagrebin ja Gurgin välillä on jatkuvaa. Siinä, missä Zagreb huolehtii laumastaan, Gurg tulee ja menee mielensä mukaan. Joskus hän saattaa olla viikkoja poissa, sitten pyöriä viikon ryhmän luona, ennen kuin katoaa taas.

Gurgin tullessa parin päivän päästä uudelleen vieraisille kysyn häneltä, kuinka monta tappoa hänellä on tilillään.

Gurg hymyilee vinosti ja tuijottaa eteensä. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän vastaa:
- Vähemmän kuin Simo Häyhällä.

Muuta hän ei suostu kertomaan.

Giap purskahtaa nauruun ja sanoo Gurgin olevan kolmen parhaan joukossa YPG:n tarkka-ampujista. Gurg syyttää Giapia liioittelusta.

Ruuan jälkeen jutustelu jatkuu pakollisen teen äärellä. Gurg juttelee sivummalla Zagrebin kanssa. He eivät varsinaisesti puhu salaa, mutta kuitenkin mataloitetuin äänin, ehkä ollakseen häiritsemättä hevalien puheenporinaa. Gurg kertoo, että Daesh on käyttänyt järeitä, 12,7 mm ja 14,5 mm tarkkuuskiväärejä alueella. Niiden avulla Daeshin tarkka-ampujat voivat ampua meidän tavallisten kivääriemme ulottumattomista. Gurg sanoo jo pyytäneensä huoltojoukoilta joko 20 mm tai 23 mm kivääriä ja luvanneensa toimittaa piirustuksetkin tarvittaessa. YPG pystyy valmistamaan ja korjaamaan aseita pienessä mittakaavassa. Gurg selittää noin ison kaliiberin tarpeelliseksi räjähtävien kranaattien ampumiseksi. Näin ei tarvitse osua millin tarkasti, vaan sopivalle alueelle.

Gurg lähtee taas aamun koittaessa. Hän ja muut tarkka-ampujat ovat saalistajia päivällä, me yöllä.

---

Ruutikaasu kerääntyy pieneen kopperoomme. PKM nakuttaa Yobin käsissä. Hylsyjä pyörii jaloissa, niitä potkitaan nurkkiin. Daeshin taistelijoita syöksyy kohti. Kalashnikovini on tulikuuma.

Zagreb ilmestyy äkkiä viereeni.

- Mene Gurgin luo! Hän on kolmosrakennuksen katolla! Käske häntä ampukaan Deshka!

Daeshien asemassa on DShK, lempinimeltään Deshka. Se on järeä konekivääri, joka läpäisee tiiliseiniä. Ase on liian kaukana ja huonossa kulmassa, emme pysty vaikuttamaan siihen täältä.

Löydän Gurgin makaamasta katolla, hiekkasäkki etutukin alla. Kuultuaan huutoni hän ryömii luokseni ja juoksemme sokkeloja pitkin sopivalle katolle. Gurg ryömii tottuneesti ja nopeasti ampuma-asemaan. Hän viittaa kädellä minua ryömimään perässä.

- Arvasin, että sillä reiällä oli joku tarkoitus... Deshka, maja lubja, ti ne budu skago, hän mutisee.

Liekki- ja pölypallo merkkaavat konekiväärin sijainnin. Gurg hiljenee, kuluu sekunteja. Sitten hän nytkähtää, hylsy lennähtää korkealle. En näe kahdeksansadan metrin päähän, mutta konekivääri jatkaa ampumista. Toinen laukaus. Deshka haukkuu. Kolmas laukaus. Raskas konekivääri on hiljaa. Lasken kymmeneen, sitten toiseen, kolmanteen.... Konekivääri aloittaa uudelleen, SVD nytkähtää. Taas hiljaisuus. Konekivääri aloittaa kolmannen kerran, Gurg ampuu. Konekivääri on hiljaa. Lasken sekunteja. Viidenkymmenen kohdalla sekoan laskuissani ja lopetan. Gurg ryömii luokseni.

- Taisi Daeshilta loppua ampumisinto, hän sanoo valkoisilla hampailla leveästi hymyillen.

"Sokeiden maailmassa yksisilmäinen on kuningas."

*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti