Puhaltaa tuuli
Kuin jäätä kerryttäisi
Iivana Toorinpoika
Tuijottaa kaukaisuuteen
Soi rumpu, yksin
Asepaidan helinän tahtiin
Tanssivat varjot iltanuotiolla
Kuiskivat, sipisivät
Tummia hahmoja silmäkulmassa
Koura sydänalassa
Painaa aika
Iivana Toorinpojan harteita
Valkoinen on parta
Kelottunut on iho
Miekka vyöllä
Kapea kalpa kainalossa
Seisoo vastassa Magnus Eerikinpoika
Jäisen helvetin rannoilta
Nuoruuden tarmo
Yllyttää tuulta
Repii viiriä, puistelee partoja
Korppi kohoaa
Siiville tummille
Kaartelee, huutelee
Jumalat ovat paikalla
Manalan porteilla
Ollaan valmiina
Sulkee silmänsä
Iivana Toorinpoika
Näkee, ratsastajan
Vaalean, hurjan
Läpi kentän laukkaavan
Kohtaa voima
Karhun ja suden
Monesta nousee yksi
Pelosta kohoaa raivo
Suistuu maahan viiri
Kuolevan mukana
Seisoo Iivana Toorinpoika
Miekka veressä, asepaita hurmeessa
Seisoo yksin
Mutta makaa Magnus Eerikinpoika.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti