Graniitin muisti

Kuuni,
Kuuni
Kahtalainen
Yöllä heijastat valosi
Päivällä annat pimentosi
Väsynyt sydämeni
Kantaa sinunkin pelkosi

Halkaistun männyn tuoksussa
Koko elämänkaari
Tumman lammen pinnassa
Omakuva pimeyden takaa
Ei ole muuta jumalaa
Kuin aika
Sen armottomuus
Kuolevan lihan paino
Hitaus kellon kierrossa
Nopeus päivien kulussa

Hiljaisuus mieleni sisällä
Paluu laaksoihin
Jääkukkien ikävään
Mustien joutsenten huutoon

Käsivarteni kantaa
Hiiliteräksen muistoa
Valoja vannottuja
Rautaporttien taakse
Kirveenkantajien muistoa

Vain graniitti muistaa
Pahantekijöidensä kasvot.

*

Valot seinissä

 Kuuntelen

Valon heijastusta seinistä

Kaihdinten raoista

Näen

Oman itseni pimeydessä

Seisomassa oven suussa

Yksinäisyyden taakan

Kuljen 

Sitä polkua jota ei moni kulje

Kohti myrskyä, en aurinkoa

Sillä jossain tuolla

Luuni menneestä elämästä

Kutsuvat minua

Ilon lauluissa

On aina kuoleman helähdys

Ja kuoleman veisuissa

Pieni ripen toivoa 

Sillä vain kantajat tietävät

Minuutesi painon. 

*