Kuuntelen
Valon heijastusta seinistä
Kaihdinten raoista
Näen
Oman itseni pimeydessä
Seisomassa oven suussa
Yksinäisyyden taakan
Kuljen
Sitä polkua jota ei moni kulje
Kohti myrskyä, en aurinkoa
Sillä jossain tuolla
Luuni menneestä elämästä
Kutsuvat minua
Ilon lauluissa
On aina kuoleman helähdys
Ja kuoleman veisuissa
Pieni ripen toivoa
Sillä vain kantajat tietävät
Minuutesi painon.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti