ruosteisen teräksen leimu
ilta-auringon sävyssä
kertoo, mitä haluaa
entropiaa et paeta voi
kuninkaiden kultaketjujen loisteessa
on maan tumma sävy
graniitin painossa
on muisto ytimen voimasta
laattojen vaelluksen rinnalla
olemme päästäisiä
sillä me haluamme kirjoittaa
katoavat sanamme
sillä me pelkäämme
kaikkeuden tummaa syliä
jonka reunalla kävelemme
sillä se hymyilee
omaa hymyämme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti