Toiveidemme
Lämpimät muistot
Kylmän aamun edessä
Arjen koleassa valossa
Aika ajaa ohitsemme
Pohtiessamme elämän syvyyttä
Mutta vain olemassaolon vaiva
On taakkamme määrä
Katson polkuja
Jo kauan sitten kuljettuja
Vain itsemme on polkumme
Jokaisella omamme
Tähtien valo
Lähettää vastauksen
Aikakoneen lailla
Me huudamme tyhjyyteen
Viimeisen huutomme
Sinisen pallomme pinnalla
Avaruudella on loppunsa
Entropian lain nojalla
Hitautemme laulaa laulunsa
Kun tietoisuus loppuu
Ja tanssitamme alkeishiukkasia
Sinä joka maalasit
Haukkavuoren kylkeen
Tulevaisuutesi
Suven helliessä
Kanoottisi laitoja
Mitä näit auringon säteissä?
Kenet tunsit sydämessäsi?
Kenelle kirjoitit viestin
Graniitin laitaan?
Valkoinen kohina
Puhuu sisimpäsi äänellä
Rauhoittavia sanoja
Tulkittavia lauseita
Naakan lennossa
Näemme maailman lopun
Sen sinisissä silmissä välähdyksiä
Jostain, mitä haluamme kieltää
Kumarramme samoja seitoja
Mikä muuttuu
Sanojemme takana?
Mikä muuttuu
Tunteidemme myrskyssä?
Rakkauden keveydessä?
Surun sumussa?
Pelon painossa?
Painan kämmeneni
Punaisella maalatun
Graniitin laitaan
Hymyilen
Nuoren miehen hymyä
Katselen
Kämmentä hohkavassa kivessä
Jään sitä hipoessa
Hymyilen
Vanhan miehen silmillä
Tiedän, kenelle
Ikuisuuteen
Ei ole oikotietä.
*
keskiviikko 14. helmikuuta 2024
Graniitin juurella
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti