Kuolema kuljettaa
Miekkaansa elämän tahkolla
Hioo rosoiseksi
Terän jonka langettaa
Hiipuvan valon äärellä
Heijastusten maailma vilkuttaa
Linnan seinien sisällä kaikuu
Menneiden elämien kaiut
Kiven matka hiekaksi
Ikuisuuden määrättömyys
Lausumattomien sanojen kaipaus
Saviseen maahan
Haudattuna Reininmaan verenperintö
Jääkauden jälkeiseen multaan
Kauas pohjolaan
Sammaloituneiden ristien alla
Sinisen veren salaisuudet
Viimeisten pääskyjen mukana
Katoaa kesän lämpö
Syksyn viileyden edeltä
Huominen on menneidensä orja
Maa on syntinen laulunsa
Hulluuden äärelle
On kaivettu totuuden hauta
Hyvien aikomusten polulle
On naulattu kultaharkkojen ristejä
Hopealangoista on kudottu
Narrien naamioiden kyyneleet
Maailmanratas huojuu
Aikansa tahtiin
Tanssivat tulet taivaalla
Aurinkotuulen mukana
Tappavan kauneuden lailla
Kuin sudenkorennot ruskossa
Tunturilammen äärellä
Vain kaakkurin laulu.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti