Lemmen liekki

 

Syksyisessä pimeässä

Toivo valkoisen hunnun valosta

Suru kulkee rinnassa

Matkustajana 

Kyynelten heijastuksessa

Iloisen hymyn kasvot

Muistoina Tarton kaduilta

Naurujen helähtäessä

Niiden kimpoillessa

Tallinnan linnojen harmaudessa

Sateisena pitkäperjantaina

Perhosista mahanpohjassa 

Surun ja syyllisyyden painossa

On omanlaisensa sävy

Hyvästeissä 

On suolainen maku 

Kaipauksessa 

On loputtomuuden kaiku

Pimeän kuun loistossa

Jolkottaa susihukka

Hämeen pimeissä metsissä

Ulvoo tyhjälle taivaalle

Kaipauksensa, kutsunsa

Surunsa

Lemmen liekin kuva

Muistoihin palaneena.

*