Lentäjän sielu

 Olet tehnyt päätöksesi
Lähteä, irti jättää maa
Mutta jokin pidättelee

Arpinen pääskynen
On sielusi
Kaukomaiden kulkijalla
Pelkäät
Että maa siipesi sitoo
Ja pois kuihduttaa

Kuulet vielä laulun
Kaikuvan menneisyydestä
Toisen, jonka maailma alleen musersi
Rikottujen mielten mosaiikissa
On katkeransuloinen sävy

Kovan kuoren alla
On herkkä sydän
Luulet, ettei enää koskaan
Se voi sykähtää
Kuin silloin kerran
Vaan aina hiljaisuuden aavikolle
Jää rakkautesi vaeltamaan

Ei ole jumalaa
Joka kohtalomme määrää
Vain yhden elämän mittainen valintojen ketju
Aika kuluu tiimalasissa
Eikä sitä takaisin saa

Lennä, pääsky
Irti jätä maa
Kaukomaille katoa

Sillä vain lyhyen hetken
Kantavat pääskyn siivet.
*