Irina

Hän haistoi vuoret. Sadepilvet roikkuivat matalalla. Mudan, sateen tuoksu. Koirien haukku kantautui jostain.

Hän näki itsensä hautautuneena traktorin perävaunuun. Kymmenet kalpeat, jo vihertävät kädet näyttivät elävän hänen likaisten kasvojensa ympärillä. Hän tunsi hukkuvansa elävien kuolleiden sekaan.

Irina Dragoljuba Kovac heräsi ja ponnahti istualleen. Kädet vapisivat kun hän hautasi päänsä ja itki. Kalman haju oli tarttunut kitalakeen. Sänky oli läpimärkä ja nihkeä, mutta Irina ei välittänyt. Hän istui käpertyneenä, kunnes postiluukun kolahdus ja kalpea valo kertoivat aamuisen Vantaan heränneen. Irina pakotti itsensä käymään suihkussa ja syömään aamupalan. Keskuksessa olisi edessä pitkä päivä. 

Irina avasi oven ja astui syksyiseen ilmaan. Rakennukset peittivät mereltä kantavan tuulen. Helsingissä tuuli aina. Päivä keskuksessa oli takana. Hän oli jo osittain unohtanut yöllisen tapahtuman. Irina tunsi itsensä yllättävän virkeäksi. Kaikki oli hyvin, tulevaisuus edessä. Hän aloittaisi työharjoittelun eräässä espoolaisessa ravintolassa. 

Irina kääntyi ja lähti kulkemaan kerrostalojen pihojen kautta oikopolkua. Valkoinen Transit vekslasi pihamaalla ja lähti ajamaan häntä vastaan. Irina vilkaisi pelkääjän paikalle, siinä läähätti lähes musta susikoira. Irinan katse liukui kuskin paikalla olevaan naiseen. 

Irina jähmettyi. Hän oli nähnyt nuo kasvot. Silloin nainen ei ollut pukeutunut nahkatakkiin ja huppariin vaan maastopukuun ja rynnäkkökivääriin. Yöllinen kuva iskeytyi hänen mieleensä, muistin rautaporttien takaa syöksähti terävien käskyjen, tulituksen ja koirien äänet. Irina pinkaisi juoksuun näkemättä itkun seasta yhtään mitään. Hän tarrasi kerrostalon alaovesta tullutta papparaista rinnuksista ja kiljui kroaatiksi, kunnes lyyhistyi polvilleen täristen. Vasta paikalle tulleet ensihoitajat saivat hänet nostettua jaloilleen. Irina ei ymmärtänyt mitään, mitä hänen ympärillään puhuttiin. Hänet laskettiin paareille. Olkavarsi rullattiin esiin, sitä kosketettiin jollain kylmällä ennen pistosta. Irinan liukui tummaan tyhjyyteen. 

*