Naakka

Naakka istuu

Päällä kiven

Kiven niin kovin reikäisen

Kevät, vielä kuollut

Laulaa ympärillään

Mitä sinä, kuollon lintu

Teet täällä?

Näetkö sinä,

ihmisensilmäinen

Mikä on maailman kulku?

Miksi olemme täällä

Taas kerran

Ja minne menemme

Tuonelan takaa ei kukaan

Enää tänne kättään kurota

Jäisten salien hiljaisuuden rikkojaa

Ei ole vielä tavattu

Sillä vain auringon säteiden alla

Me voimme kulkea.

*