Suvun kirous

 Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura

Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä 
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja

Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo 
Väreilevien kyynelten muotokuva

Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys 
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka

Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu 

Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.

*

Nurmilintu

 Kerran me astumme
Viimeiselle portille
Kerran me lausumme
Viimeiset sanamme
Kerran me vuodatamme
Viimeiset kyyneleemme

Hiljaisuuden äänelle
Soi kanteleen helinä
Laululle heleälle
Kyyneleen kerimä

Kannamme
Lausumattomien sanojen painon
Kannamme
Kadonneiden kosketusten muiston
Kannamme
Haavojen mosaiikin 

Laulakaa 
Tuutulaulu kansan vanhan
Nurmilinnun unehen
Antakaa sieluni uupua
Katsokoon kasvoni
Juhannuksen nousua
Tuonelan virttä kulkemahan
Manan majoille astumahan

Pääskysen päänaluseen
Suljemme silmämme.

Vanalinn

 Mukulakivien kopina
Puheen hiljainen humina
Mausteiden tuoksujen tenho
Kauppiaiden tiskien äärellä

Hansan haamujen jäljillä
Toompean vierellä
Nevskin katedraalin ylhäisyys
Tuomiokirkkoa kilvoittelee

Kohtuotsalta katsoo
Mennyt ja nykyisyys
Muistoja sateisen pääsiäisen
Katselen ohi näkymättömien kyynelten

Elämä kulkee rataansa
Kuin Vanalinnan kujien verkko
Venäläisen balettikoulun juurella
On tukahdutettujen huutojen laulu

Pääskysten laulussa
On vapauden kutsu.

*

Pärnu

 Meren hiljainen humina
Lokkien kutsuhuudot
Pyöreiden ikkunoiden muistot
Kuin kaikuna vanhoista lauluista

Hansan haamujen äärellä
Kävelykatujen kuhina
Haikaroiden lennossa
On elämän voima

Kaukainen kulkija savanneilta
Vehreänä vastaan kävelee
Salaisuutesi sinulle kuiskailee
Katoaa laskevan auringon säteisiin

Vain me kaksi
Ja merituuli
Hetken maailma on valmis
Ja synapseissa kihelmöi

Pääskyjen huudoissa
Puhuu ikuinen ilo.

*

Yöttömän yön unisia

 Pääskysiä päällänsä
Haaraisia hajallansa 
Vanajan vartta tallustan
Virran vuotta taaperran 

Suven sulojen muistoja
Kesän kauniin kaikuja
Lempi hehkui lempeänsä
Kalevanpoika kaskeansa 

Tuhkaan tuluksia iskee
Hiileen hiipuvaan kipinää
Martona maa makailee
Lempeä vailla poikanen

Kuuta monituista mennyt
Kiertänyt aurinko siutti
Uutta huomenta tervehtii
Aamunkoitta halaileepi

Poikkelehtii polkuansa
Elämäänsä eleleepi 
Lempi uutta urhoansa
Vakaata vaimoansa

Muistoja muinaisia 
Haamuja harmaapäisiä 
Pohjolan kesän aikaisia
Yöttömän yön unisia.

*