Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura
Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja
Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo
Väreilevien kyynelten muotokuva
Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka
Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu
Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.
*
tiistai 29. heinäkuuta 2025
Suvun kirous
tiistai 15. heinäkuuta 2025
Nurmilintu
Kerran me astumme
Viimeiselle portille
Kerran me lausumme
Viimeiset sanamme
Kerran me vuodatamme
Viimeiset kyyneleemme
Hiljaisuuden äänelle
Soi kanteleen helinä
Laululle heleälle
Kyyneleen kerimä
Kannamme
Lausumattomien sanojen painon
Kannamme
Kadonneiden kosketusten muiston
Kannamme
Haavojen mosaiikin
Laulakaa
Tuutulaulu kansan vanhan
Nurmilinnun unehen
Antakaa sieluni uupua
Katsokoon kasvoni
Juhannuksen nousua
Tuonelan virttä kulkemahan
Manan majoille astumahan
Pääskysen päänaluseen
Suljemme silmämme.
maanantai 14. heinäkuuta 2025
Vanalinn
Mukulakivien kopina
Puheen hiljainen humina
Mausteiden tuoksujen tenho
Kauppiaiden tiskien äärellä
Hansan haamujen jäljillä
Toompean vierellä
Nevskin katedraalin ylhäisyys
Tuomiokirkkoa kilvoittelee
Kohtuotsalta katsoo
Mennyt ja nykyisyys
Muistoja sateisen pääsiäisen
Katselen ohi näkymättömien kyynelten
Elämä kulkee rataansa
Kuin Vanalinnan kujien verkko
Venäläisen balettikoulun juurella
On tukahdutettujen huutojen laulu
Pääskysten laulussa
On vapauden kutsu.
*
Pärnu
Meren hiljainen humina
Lokkien kutsuhuudot
Pyöreiden ikkunoiden muistot
Kuin kaikuna vanhoista lauluista
Hansan haamujen äärellä
Kävelykatujen kuhina
Haikaroiden lennossa
On elämän voima
Kaukainen kulkija savanneilta
Vehreänä vastaan kävelee
Salaisuutesi sinulle kuiskailee
Katoaa laskevan auringon säteisiin
Vain me kaksi
Ja merituuli
Hetken maailma on valmis
Ja synapseissa kihelmöi
Pääskyjen huudoissa
Puhuu ikuinen ilo.
*
tiistai 8. heinäkuuta 2025
Yöttömän yön unisia
Pääskysiä päällänsä
Haaraisia hajallansa
Vanajan vartta tallustan
Virran vuotta taaperran
Suven sulojen muistoja
Kesän kauniin kaikuja
Lempi hehkui lempeänsä
Kalevanpoika kaskeansa
Tuhkaan tuluksia iskee
Hiileen hiipuvaan kipinää
Martona maa makailee
Lempeä vailla poikanen
Kuuta monituista mennyt
Kiertänyt aurinko siutti
Uutta huomenta tervehtii
Aamunkoitta halaileepi
Poikkelehtii polkuansa
Elämäänsä eleleepi
Lempi uutta urhoansa
Vakaata vaimoansa
Muistoja muinaisia
Haamuja harmaapäisiä
Pohjolan kesän aikaisia
Yöttömän yön unisia.
*