maanantai 26. huhtikuuta 2021

Rottweiler

Hiljaa kaikuu
Itku tyhjässä talossa
Valkoisten käytävien hajussa
Julmuuden julma huvi
Pahuuden painava leima

Mitä kasvaa pojasta
Aina toisten syrjimästä
Sanalla piiskatusta
Tönimällä ojennetusta?
Mitä kasvaa koiranpennusta
Muista hyvää uskoneesta
Kiltistä, hiljaisesta,
Kannoille potkitusta?

Kasvaa, voimistuu
Rujoudesta komistuu
Hartioille leveyttä
Katseeseen tummuutta
Viisauteen syvyyttä

Talossa, jossa
Pojista miehiä tehdään
Murretaan selkäranka
Katkaistaan siipien havina
Marsalkansauva
Selkään poikki lyödään

Rottweiler ketjuissaan
Vaatii irti päästä
Räyhää, tempoo
Mielen syövereissä
Silmissä leiskuu
Tuonen niiton voima
Pimeyden tumma syli

Aika eteenpäin virtaa
Takana kauhujen päivät, yöt
Koskaan palaavat
Silti, toisinaan
Suojelijaa ruokkia kannattaa.





torstai 22. huhtikuuta 2021

Harhat

Miten voimme nähdä
Jos silmämme on sokaistu
Palkaksi isiemme teoista
Miten kuulemme
Kun tärykalvomme ovat puhkoutuneet
Narsistien omakehussa
Lasinsirujen yrittäessä kannatella
Heidän itsetuntonsa lyijyilmapalloa
Aivomme harhat
Loihtivat meille näkyjä
Kokemuksia avaruuden takaa
Vaikka todellisuus olisi pimeän tyhjyyden kammio
Me haluamme sähkökäyrät sekaisin
Koska kylmän maan paino on liian suuri
Ei ole jumalia
On vain hitaus
Vain sattuman nopanheitto
Ja sitten
Ei mitään.

*

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Suolampi

Tunnen
Terän uppoavan lihaani
Kipu, se salamoi
Kunnes rentouttaa
Sillä tuska sitoo maahan
Suomalmista taotun raudan läpi
Tunnen suolammen viileyden
Sen syvyyden
Se kutsuu, kuiskii
Käteni antamaan
Lipumaan syvemmälle
Viileyteen, kylmään
Takaisin routaan
Joka ei koskaan sula.

*

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Naakka

Naakka istuu
Päällä kiven
Kiven niin kovin reikäisen
Kevät, vielä kuollut
Laulaa ympärillään
Mitä sinä, kuollon lintu
Teet täällä?
Näetkö sinä,
ihmisensilmäinen
Mikä on maailman kulku?
Miksi olemme täällä
Taas kerran
Ja minne menemme
Tuonelan takaa ei kukaan
Enää tänne kättään kurota
Jäisten salien hiljaisuuden rikkojaa
Ei ole vielä tavattu

Sillä vain auringon säteiden alla
Me voimme kulkea.

*

Vuoret

Näen vuoriston mielessäni
Pölyisten kukkuloiden jonot
Aamuauringon lämmittävissä säteissä
Yön kylmyyden raudan ympärillä
Koptereiden välkkyvät lavat
Minareetin huutojen kutsut

Miksi
Minä 
Sitä en tiedä
Ehkä kerran seisonut
Tuolla kaukaisuudessa
Kerran niistä monista
Ajan pitkässä virrassa
Maailmankellon hiljaisessa kumussa

Ehkä löydän vanhan hautani
Valkoisten luiden kokoelman
Kallionkoloon vaipuneena. 

*

torstai 1. huhtikuuta 2021

Savu

Näen taas sen
Ihmisen luonnon 
Unohduksen kaipuun 
Savuna nousevan

Lihan kipu 
Kavahtaa tuskaa mielen 
Sen rautaporttien taakse
Painuneiden aatosten tulva
Voi hukuttaa vahvimmankin

Vain sävelten suojamuuri
Pitää veden kaukana
Tumman veden
Suolammen
Joka sisuksiinsa vetää

Toivot 
Kultaisten huulien suudelmaa
Menestyksen päihdyttävää humalaa
Sillä
Kuolematon on nimesi
Huulien sitä väreillessä. 

*