Vuoret

Näen vuoriston mielessäni

Pölyisten kukkuloiden jonot

Aamuauringon lämmittävissä säteissä

Yön kylmyyden raudan ympärillä

Koptereiden välkkyvät lavat

Minareetin huutojen kutsut

Miksi

Minä 

Sitä en tiedä

Ehkä kerran seisonut

Tuolla kaukaisuudessa

Kerran niistä monista

Ajan pitkässä virrassa

Maailmankellon hiljaisessa kumussa

Ehkä löydän vanhan hautani

Valkoisten luiden kokoelman

Kallionkoloon vaipuneena. 

*