maanantai 30. joulukuuta 2024

Muutos

 

Viikatteella niitetään 

Elämän valoisaa viljaa

Niitetään toivon itujen tainta 

Jonka vapauden aurinko kasvattaa


Aurinko on tähti taivaalla

Sille esitän kysymykseni 

Tyhjiin vastauksiin piiloutuu 

Vuosisatojen häpeä


Muutoksen voimaa 

Huudetaan katujen kulmissa

Kynttilöiden palaessa

Sähkövalojen loisteessa

On hiljaisen itkun aika


Nuoruuden valuessa

Pehmeiden seinien sisällä 

Päivien muuttuessa 

Taipuneen katajan väriseksi


Varjojen noustessa

Kuulemme kuiskinnan pimeydestä

Sykkivien suonien kohinassa

Vaatii sydämemme yhtä

 

Muutosta.

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Kasarmien kaiut

 Kasarmien kaiut
Joulukuun pimeyden keskellä
Käskyjen äkäiset sivallukset
Huutojen kimpoillessa
Valkoisten seinien välissä

Yhteenpurtujen hampaiden takaa
Toive vapaudesta lausutaan
Murskattujen unelmien palasten
Viiltäessä polvia verille

Huominen on tulossa
Vapauden aurinko
On kerran loistava
Pimeän yön jälkeen
Kerran on elämä
Kuolemasta koittava

Ei kultaa, ei kunniaa
Vuoden tuomiota jaetaan
Elinkautisvangin katseessa
On samanlainen sävy
Näkymättömien kahleiden helinässä
Perinteiden velvoitteet

Rakkilauman mukana
Tappajan vaistoa nostatetaan
Murretaan selkäranka
Joka järkeä päällään kantaa
Öisin itkuun herätessä
Puhelimen päässä
Kuolemaa lupaillaan
Kalman kaikuja puhutaan
Verellä on kirjoitettu vessan seinään
Huuto ihmiselle

Kymmenesvuosisata sitten
Annettiin armottomuuden käydä oikeudesta.
*

sunnuntai 15. joulukuuta 2024

Kohtalon tanssi

 Tanssiessani
Elämän makaaberia tanssia
Näen heijastuksia
Seinien takana
Tanssivat hahmot toisaalta
Hopealankojen seiteissä
Helmeilee kyynelten suolainen sade

Punaisen taivaanrannan takana
Pyöreän pallon maailma
Tummien silmien kiillosta
Katsomme pimeydestä
Omakuvamme peiliä

Sateensyömien hautakivien joukossa
Maallisen mammonan tuhka
Reininmaan verenperintö
Näiden seitojen taustalla
Vain kuninkaiden sargofaagit
Tummien kuusten alla
Pohjolan kivisessä roudassa

Karhun vihellystä kuunnellutta
Ei voi eellusmies eksyttää
Tuntureiden laaksoissa
On hiljaisesti kuiskivia lampia
Autiokämpän seinillä
Päiväkorentojen alla
Hirteen kaiverrettuja salaisuuksia
Jääkukat ikkunoissa
Muistoina punaisen hehkun ajoista

Suolammen veteen sammutettu rauta
Kantaa vanhaa nimeä.
*

tiistai 10. joulukuuta 2024

Erik

 Taivaalla
Tuhansien tähtien loisto
Karjalan mailla ja mannuilla
Sodan jylinän kaiut
Pakkasen purressa kasvoista

Sanomattomien sanojen paino
Muistellessani heitä
Joiden polkua kerran kuljin
Muistojeni hopeisten pallojen pinnalta
Näen kasvojen rivit
Kuulen äänien helähdykset
Haistan hengitystensä läheisyyden
Kosketuksien lämmön
Täällä korpien keskellä

Suljettujen ovien hämärässä
Huudan ikävääni
Täysikuun säteillessä
Vastuun painaessa
Leveiden hartioiden kaarta

Ei kukaan voi todistaa
Hallitsijan valtikan arvoa
Kuin kukin itsensä kanssa
Olen takonut vaarnan
Suolammen raudasta
Elämän kuumassa hehkussa
Suden ulvonnassa
On viisauden kaikkinainen kaiku

Kalevalanpojan veressä
On elämän salaisuuden ytimet.
*

tiistai 29. lokakuuta 2024

Lemmen liekki

 

Syksyisessä pimeässä

Toivo valkoisen hunnun valosta

Suru kulkee rinnassa

Matkustajana 


Kyynelten heijastuksessa

Iloisen hymyn kasvot

Muistoina Tarton kaduilta

Naurujen helähtäessä

Niiden kimpoillessa

Tallinnan linnojen harmaudessa

Sateisena pitkäperjantaina

Perhosista mahanpohjassa 


Surun ja syyllisyyden painossa

On omanlaisensa sävy

Hyvästeissä 

On suolainen maku 

Kaipauksessa 

On loputtomuuden kaiku


Pimeän kuun loistossa

Jolkottaa susihukka

Hämeen pimeissä metsissä

Ulvoo tyhjälle taivaalle

Kaipauksensa, kutsunsa

Surunsa


Lemmen liekin kuva

Muistoihin palaneena.


*




keskiviikko 16. lokakuuta 2024

Skorpioni

 

Jäisen hyhmän seassa

Kasvosi peileissä

Aamuissa on talven kuiskaus

Skorpion tähtien ketju

Taivaalla kertoo ajasta

Kolmannes vuosisataa sitten

Voitettiin kuoleman pimeä 

Heikoimmalla hetkellä 

Kuljettiin vaikeinta polkua

Lapin auringon säteissä

Huudettiin huutoa elämälle


Käytävien kaikujen hajuissa

On maailman radan tuoksu

Huutojen ja iskujen laulussa

On rautaisen veren maku

Palavien unelmien lämmössä

Tuhkan mustuus tuijottaa 


Ei ole jumalaa

Ei ole oikeutta

Vain kärsimyksen loputon ketju

Vahvimman voima

Vanhimman lain nojalla


Hopealankojen loistossa

Näen syvemmälle 

Maankuoren alla 

Virtaa tummien virtojen aallot

Ihmisyyden ydin 

On maalattu hiilellä 

Tatuoidulle pergamentille

Alla takorautaisen portin 


 Syntymässä ja kuolemassa 

Olemme yksin.


*



keskiviikko 2. lokakuuta 2024

Härmä

 

Pimeyden härmä

Tuulilasissa

Kylmyyden piikki 

Keltaisten lehtien seassa

Talven varjo 

Auringon säteiden loistossa

Kuolevan kesän kaipuu 

Elämän tutkimattomilla poluilla


Kun kaikki päättyy

Kukaan ei näe

Kamppailujen määrää

Vain lopputuloksen 

Loiston

Tai hämärän


Tuulen mukana

Kulkee huokauksen haamu

Koskaan palaamaton

On aika tiimalasissa


Minuutti

On aina ainoasi.

*



keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Muuttolinnut

 

 Täysikuun sumuisessa valossa

Katoavan kesän säteiden kaiku

Muuttolintujen aurojen huudoissa

On uuden vaiheen sävy


Aika kuluu tiimalasissa

Hioo uurteita kasvoilleni

Painaa jäseniä aamuisin

Katson lähteviä 

Mietin elämää

Sen virratessa 

Kuin sadevesi kaduilla


Ei ole Jumalaa

Vain ajan jatkuva humina 

Sateen ropinaa 

Sydämenlyöntien kumina

Äärettömyyden äärellä


Lyöntien määrä on sama

Vain nopeus on eri.

*




torstai 22. elokuuta 2024

Suden laulu

 

Mis on suden luonto

Kalevalanpojan kutsu

Kurjen laulu suolla

Sumun seassa jolkottaa

Laumaa etsii, ulvoo

Kun kuu taivasta hallitsee

Kahtalainen on maailmansa

Kuun ja Auringon loistaessa

Tumman suolammen heijastuksissa

Maahisten kullan tenho

Suoraudan taonnan hehkussa

Kuiskailevat menneiden päivien haamut

Puukonterän uurteissa

Verenperinnön kahleiden helinä

Eellusmiesten kävellessä vastaan

Etiäisten lentäessä linnun lailla

Mikä on tämän maailman raja?

Manalan rajalta

Vain yhdet jäljet

Ja kaukainen suden laulu.


*

tiistai 13. elokuuta 2024

Kaakkurin laulu

 

Kuolema kuljettaa

Miekkaansa elämän tahkolla

Hioo rosoiseksi 

Terän jonka langettaa

Hiipuvan valon äärellä

Heijastusten maailma vilkuttaa 


Linnan seinien sisällä kaikuu 

Menneiden elämien kaiut

Kiven matka hiekaksi

Ikuisuuden määrättömyys

Lausumattomien sanojen kaipaus


Saviseen maahan 

Haudattuna Reininmaan verenperintö

Jääkauden jälkeiseen multaan

Kauas pohjolaan

Sammaloituneiden ristien alla

Sinisen veren salaisuudet


Viimeisten pääskyjen mukana

Katoaa kesän lämpö 

Syksyn viileyden edeltä


Huominen on menneidensä orja

Maa on syntinen laulunsa

Hulluuden äärelle 

On kaivettu totuuden hauta

Hyvien aikomusten polulle

On naulattu kultaharkkojen ristejä

Hopealangoista on kudottu

Narrien naamioiden kyyneleet


Maailmanratas huojuu

Aikansa tahtiin 

Tanssivat tulet taivaalla

Aurinkotuulen mukana

Tappavan kauneuden lailla

Kuin sudenkorennot ruskossa


Tunturilammen äärellä 

Vain kaakkurin laulu.

*

torstai 18. heinäkuuta 2024

Am morgens

 

Am morgens

sehe Ich mein Gesicht

im Spiegel

Ich tanze

langsamer Tango

mit dem Tod 

Durch dem Sommer

spiele Ich alte Musik

von der Zeit die niemals war


Alter Mann 

der ich ja dann bin

Tod mit mir tanzt

Sie sagt 

Memento mori

bis einen Kuss mir gibt

und mit der Nacht wegs fliegt


*

torstai 27. kesäkuuta 2024

Traumojen hinta

 Kuuntelen

Tyhjyyden ääntä

Tekojeni kaiut

Traumojen aaltojen osuessa

Elämäni virran rantoihin


Rautaemon kasvattamalle

Epäilyksen siemen

Heijastettuna valkokankaalle

Sanojen painojen kuuntelu

Pääkallo kasvojen takaa

Hymyilee ikuista hymyään


Menetin hänet

Koska en osannut luottaa

Että vakautta on olemassa

Että puukonterä selässä

Ei ole normaaliuden mitta


He sanoivat minulle

Kuolevansa

Ellen tee kuten halutaan

Lähtevänsä

Ellen muutu

Rakastavansa

Mutta vain itseään


Lapsen pelko 

Edelleen

Sisimmässäni

Pelko pimeydestä

Yksin


Sieluni mosaiikin sirpaleet 

Repivät edelleen haavoja.


*


maanantai 17. kesäkuuta 2024

Lyijykantele

 Tyhjien lauseiden valtakunnassa
Totuuden kerjäläinen vaeltaa
Vaeltaa kohti polun päätä
Hyvien aikomusten johdattamana
Kultaisten salien hohteessa
Lauletaan lyijyisellä kanteleella
Hopeisilla naamioilla leviää
Ikuisen hymyn loputon kauneus

Kuolevan ruusun elossa
On toivomme langat
Piikeissä sanamme
Haipuvassa tuoksussa
Muistomme

Valkoinen huntu sataa
Palavien totuuksien roviolla
Katoavan kesän muistoissa
On karvaan maun väri

Kyynelten aikana
Naurulla on sadistin kasvot.

*

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Kasakan laulu

 

Kasakka laulaa

Työtä ja rauhaa

Työtä ja rauhaa

Päälle maan


Kasakka laulaa

Tulkoon moskoviitti

 Mulle riitti

Mulle riitti 

Helvettiin tsaari ja pajarit!

Helvettiin tsaari ja pajarit!


Kasakka laulaa

Sapeli ja ratsu

Sapeli ja ratsu

Seikkailun kutsu


Kasakka laulaa 

Vapaa Zaporižžja!

Vapaa Zaporižžja!

Malja sille!


Kasakka laulaa 

Tulkoon mitä vaan

Tulkoon mitä vaan

Sydän on nuori ja käsi vahva

Sydän on nuori ja käsi vahva


Kasakka laulaa 

Tyttö hellä ja lämmin

Tyttö hellä ja lämmin 

Puolest mun itkee

Puolest mun itkee

Hetken silti muistaa

Hetken silti muistaa


Kasakka laulaa

Haukka tuokoon viestin

Haukka tuokoon viestin

Kaukomailta 

Kaukomailta

Hautani ääreltä

Hautani ääreltä.


*



maanantai 10. kesäkuuta 2024

Sodan työ

 Kersantti Alanen astui sisään taloon. Komppanian komentopaikka oli tupaten täynnä. Paikalla olivat paitsi joukkueiden johtajat, niin myös vaunujen johtajat.

Yliluutnantti Takoja selkeytti kurkkuaan.

- Aloitetaan!

Puheensorina hiljeni.

- Annan seuraavaksi hyökkäyskäskyn.

Takoja odotti hetken, jotta muistiinpanovälineet oli kaivettu esiin.

- Tilanne: Vihollisen motorisoitu komppania on ryhmittynyt puolustukseen Ravattila-Nevala alueelle. Se toimii sivustasuojana vihollisen 7. Reserviprikaatin toiminnalle. Panssariprikaatin ja Karjalan prikaatin yhdistetty taisteluosasto Mäntylä tulee suorittamaan hyökkäystä painopistesuunnassa Haapajärvi - Vainikkala. Pataljoonamme tehtävä on sitoa vihollinen taisteluun taisteluosaston sivustan turvaamiseksi.

- Komppaniamme tehtävä on lyödä vihollinen ja vallata Hänninmäki ja tukea toisen ja kolmannen komppanian taistelua alueella. Toinen ja kolmas komppania toimivat meistä itään.

- Taistelujärjestys on seuraava: ensimmäinen joukkue etenee suunnasta Poikharju Penttiläntien suuntaisesti. Toinen ja kolmas joukkue etenevät Myllärilästä pohjoiseen. Ensimmäisen joukkueen jalkautumistasa ja lähtöasema on Anolan kolmen tien risteys. Toisen joukkueen jalkautumistasa ja lähtöasema on Perätalo, kolmannen Keskilä. Ensimmäisen joukkueen tavoite on Pekantalon tie. Toisen Hänninmäki ja kolmannen Ahopelto. Ensimmäinen joukkue suojaa toisen ja kolmannen joukkueen hyökkäystä ja valmistautuu tuhoamaan vihollisen reservit. Toinen joukkue valmistautuu jatkamaan hyökkäystä ja valtaamaan Kivikkoharjun. Kolmas valmistautuu puolustamaan ja lyömään vihollisen vastahyökkäyksen Ahopellossa.

- Komppanialle on alistettu pioneerijoukkue kevyellä raivauskalustolla. Jokaiselle joukkueelle alistetaan yksi pioneeriryhmä.

- Vaunujen riittävyyden varmistamiseksi huoltojoukkueen vaunut alistetaan joukkueiden käyttöön. Vaunut tukevat hyökkäystä suorasuuntausasein.

- Epäsuoraa tulta on varattu kolme tuliannosta kevyttä ja kolme raskasta heitintä. Tulenjohtaja liikkuu toisen joukkueen mukana.

Alanen kuunteli hiljaa. Hänen lääkintävaununsa osallistuisi siis hyökkäykseen. Se ei saanut häntä hyppimään innosta.

Käskynanto päättyi pian. Joukkueenjohtajat tekisivät omat käskynsä joukkueilleen. Alasen kävellessä ulos vänrikki Mattila pysäytti hänet.

- Sun vaunus on nyt sitte meän käytössä. Onks sul siin tussaria kiinni?

- Eipä taida olla, torni vaan.

- No käskes ny laittaa siihe pyssykkä kiinni niin ei oo nii orpo olo ku puskaneukkua tullee vastaan. Joku jägsteri siihe ampumaa nii avot. Vaunuilleha tuo on vähä paskaa maastoo ku mitä kartast näkee et aika mettää ja pusikkoo, mut eiköhä se lutviinnu.

Partainen keskisuomalainen virnisti. Hänet oli pakotettu vääpelistä vänrikiksi. Leppoisan ulkokuoren alla oli vuosikymmenien aktiivisen ressuilun tuoma ammattitaito.

- Niin, aivan, eiköhän se onnistu.

Korpraali Salminen makaili vaunun takatilassa piirrosvihko kädessään.

- Saamari näitä hyttysiä. Eivät anna missään rauhaa. Mä vähä taas piirrustin huvikseni.

Alanen naurahti.

- Se on hyvä. Pitää mielen virkeänä.

Alanen huomasi ylikersantti Makkosen tulevan paikalle. Hän toimi yksvitosena ja vastasi näin vaunuista. Liian iso sirpaleliivi ja kypärä tekivät kävelystä vaikeaa. Parhaimpia oli taas jaettu.

- Sää oot sitte meiän porukassa. Mites myö tehhää järjestykse kanssa? Pioneerit kai ajjaa ekana mut sitte se jälkee.

- Ei kai sillä sen suurempaa väliä ole.

- No joo, no tehhää sillee et mää ajan pionjin vaunun takana ja sää tuut toisena. Vähä vaikee siin on kauheesti tukea mut katotaa jos saahaa vähä levitettyy. Telaketjuna sit tilantee mukaa. Saaks sää asetta?

- Kai jojo sen sitten käskee, en mää tiiä miten tuo menee.

- No joo, no mää voin käyä sannoo Karimäelle et laittaa sen kiinni.

Makkonen taapersi liian isoissa varusteissaan pois. Alanen istahti nojaamaan renkaaseen.

---

Mahanpohjaa kiristi. Moottorin tärinä ei ainakaan parantanut oloa. Kesäaamun hämäryys oli jo poistumassa. Sissimuonapakkauksen pikakahvi taisi olla vikatikki.

Alanen näki muiden vaunujen johtajien nousevan luukuista. Hän nousi myös. Vilpoinen aamuyön ilman raikkaus ja kasteen tuoksu sekoittuivat dieselin katkuun. Edessä olevat nostivat kätensä ylös. Kello läheni. Pumppaava liike.

- Vaunu mars.

Kolahdus, paineilman suhahdus. Moottorin kierrokset nousivat ja vaunu lähti liikkeelle.

Katse tähyili sivuille, eteen ja ilmaan. Dronet huolestuttivat. Vaikka heille olikin sanottu, että elso tukee hyökkäystä, niin tällainen oli aina riskialtista.

Suomalainen kesämaisema sai unohtamaan, että oli sota. Tämä alue ei ollut vielä kärsinyt epäsuoran tulen möyhentämää harmautta.

Jalkautumisalue tuli vastaan. Letka pysähtyi. Alanen käski sisäpuhelimessa jalkaväen ulos. Addrenaliini laittoi veren kohisemaan. Uusi käsimerkki, liikkeelle.

Matkaa ei ehditty tehdä kuin sata metriä kun tuli ilmoitus: miinoja. Alasta hermostutti, koko joukkue oli yhtenä letkana tykistön maalina. Sitten edessä jyrähti. Savupilviä nousi suunnilleen vihollisen oletettujen asemien kohdalla. Pitäisi päästä liikkeelle.

Jyrä jatkoi matkaa. Parin metrin jälkeen sen edessä välähti. Ympärillä vongahteli. Alanen laskeutui luukusta. Muutaman metrin välein jyrän edessä pöllähtää savua. Vihollisen suojamiinoitus on tavattu.

Yhtäkkiä punaisia valojuovia kimposi tiestä. Jyrä pysähtyi. Se vastasi tuleen. Makkosen vaunukin avasi tulen. Jyrävaunun panssari kipinöi osumista. Se ampui savut.

Radiohiljaisuus muuttui kakofoniaksi. Jyrävaunun johtaja huusi, että motti on paskana, ajaja kuollut. Makkonen huusi radioon, että mutkassa on vihollisen BTR asemissa. Kymppi käski kakkos- ja kolmosryhmille haka vasemman. Jalkaväen keskellä välähti, tuli ilmoitus miinoista. Pioneeriryhmä kiirehti raivainten kanssa eteenpäin. Epäsuora isku oli loppunut. Metsä paloi savuista ja valojuovista. Alanen huomasi hengittävänsä kiivaasti, katkonaisesti. Etuvasemmalla räjähti, puut huojahtivat. Pioneerit käyttivät putkiraivaimia. Pioneerivaunusta kannettiin veristä myttyä ulos, jalat laahasivat maata.

Makkosen vaunu ajoi eteenpäin ja työnsi pioneerivaunun ojaan. Kaksi pioneeria juoksi putkiraivainten kanssa Makkosen vaunun tasalle. He neuvottelivat hetken ja alkoivat valmistella raivaimia. Vaunun ampuja päästi sarjoja tien molemmille laidoille.

Putkiraivainten räjähdyksen jälkeen Makkosen vaunu ajoi eteenpäin. Alanen käski omansakin liikkeelle. Metsässä rätisi. Alanen näki vihollisen BTR vaunun, se paloi. Makkosen vaunu eteni kävelyvauhtia. Savu ja aluskasvillisuus esti näkyvyyden. Oikealla alkoi pilkottaa taloja, he ajoivat alamäkeen.

- Alfa, vaunut, tulta taloihin.

Vaunu tärisi kun raskas konekivääri avasi tulen. Savu pöllähti kun Makkosen ajaja lisäsi syöttöä. Ensimmäisen parin talon kohdalla Makkosen vaunun alla välähti.

- Perkl... kuului kiljahdus radiosta.

Renkaan riekaleita oli lennellyt ympäriinsä. Vaunu yritti liikkua eteenpäin mutta oikean puolen eturengas lähti vanteelta. Alanen hätkähti kun tuulilasissa pamahti ja siihen ilmestyi särö. Raskas konekivääri jatkoi ampumista.

- Alfa nolla kaksi, Alfa 1-5.

- Alfa nolla kaksi.

- Aja ohi, jatka liikettä meidän tasalle. Odota raivausta.

Alanen komensi Salmisen liikkeelle. He ajoivat Makkosen vaunun tasalle.

- Alfa, Papa yksi. Emme pääse eteenpäin, liikaa tulta.

- Alfa vaunut, suojatkaa.

Kaikkien kolmen vaunun raskaat konekiväärit ampuivat valojuovaa ympärille. Talot savusivat, ne olivat saaneet osumaa.

Taustapeileistä Alanen näki kuinka pioneerit juoksivat raivainten kanssa ja välillä syöksyivät maihin.

- Alfa 10, Alfa yksi, tavoitteessa.

- Alfa yksi, pitäkää asemat, tukekaa.

- Alfa 1-5. Alfa 10. Vaunut liikkeelle, tarvitaan tukea!

- Alfa 1-5.

- Alfa, vaunut, raivauksen jälkeen poljin lattiaan!

Pioneerit kytkivät sytyttimiä. Toinen heistä nousi polvelle. Hetken päästä hän retkahti alas. Toinen pioneeri ryömi toverinsa viereen, yhdisti langat ja pyöräytti kammesta. Paineaalto iski vaunuun, tie peittyi harmaaseen savuun ja pölyyn.

- Vaunu mars mars!

Salminen painoi syöttöpolkimen lattiaan. Moottori mörähti, tumma savu syöksyi pakoaukosta ja vauhti kiihtyi.

Alasen johdolla kaksi jäljellä olevaa vaunua syöksyivät eteenpäin savun seasta. Konekiväärit ampuivat taloja ja vasemmalla puolella olevaa pöpelikköä.

Salminen lasketti reipasta vauhtia mäkeä ylös. Tie avautui vasemmalta, se olisi heidän tavoitetasansa.

Äkkiä heidän eteensä kaasutti BTR.

- Vaunu, edessä! Alanen huusi. Salminen löi jarrut pohjaan. BTR:n torni ei ollut kääntynyt vielä, se osoitti etelään, rungon suuntaisesti.

Vain muutaman kymmenen metrin päästä raskaan konekiväärin ampuja ampui kyljestä läpi. Valojuovat kimmahtivat taivaalle toiselta puolelta. BTR:n kylkiluukku avautui, joku yritti poistua mutta valojuovat tavoittivat.

- Omia oikealla puolella! Alanen karjui sisäpuhelimeen kun kookoampuja ampui oikealla olevia taloja.

Kaksi vaunua seisoi nyt keskellä tietä. BTR blokkasi heidän reittinsä. Sen takana, etuvasemalla, näkyi myös taloja.

- Vaunu mars, tiukka vasen.

Salminen pyöritti rattia. Vaunu taipui ja keula alkoi painua kohti ojanpohjaa. Salminen vaihtoi nopeasti automaatista pakkoykkösen ja kytki sekä pitkittäis- että poikittaislukot.

Harva lepikko kaatui kun kuusi pyörää vetivät sutien neljätoista tonnia massaa eteenpäin. Takana oleva vaunu päätti tehdä saman.

- Alfa, Alfa nolla kaksi, tavoitteessa.

Metsästä juoksi jääkäri Salmisen oven viereen. Hän huusi ja viittoili taloja kohti.

Ampuja laski sarjoja omakotitaloon. Pian talo savusi ja liekit iskivät ikkunoista.

Alanen katseli palavaa taloa. Se ei herättänyt hänessä riemua. Talo vaikutti uudelta, joku oli sen rakentanut uskoen tulevaisuuteen, omaksi kodikseen.

Jääkäriryhmä juoksi heistä ohi oikealle. Vihollisen jalkaväkiryhmän jäänteet pakenivat. Ilmeisesti tässä oli ollut komentopaikka, koska yksi vaunu oli säästetty tähän.

Vasta nyt Alanen huomasi olevansa hiestä märkä. Kurkkua kuivasi. Hän otti kenttäpullon ja joi kaksi käsin. Kädet vapisivat.

Sodan työ oli tälle päivälle tehty.

*