Kuoleman pieni koputus
Jokaisen lyönnin vieressä
Hiljainen tuoni
Seisoo ja hymyilee
Sillä on sukusi kasvot
Sillä on veresi vaakuna
Vie minut, sanot
Vie jo pois
Älä pidä löysässä hirressä
Hän hymyilee,
Kääntyy ja kävelee
Ei ollut tänään päiväsi
Vaikka kolmastoista.
*
ruosteisen teräksen leimu
ilta-auringon sävyssä
kertoo, mitä haluaa
entropiaa et paeta voi
kuninkaiden kultaketjujen loisteessa
on maan tumma sävy
graniitin painossa
on muisto ytimen voimasta
laattojen vaelluksen rinnalla
olemme päästäisiä
sillä me haluamme kirjoittaa
katoavat sanamme
sillä me pelkäämme
kaikkeuden tummaa syliä
jonka reunalla kävelemme
sillä se hymyilee
omaa hymyämme
Laula laulusi, pääskynen
Huuda huutosi, haarainen
Kesän tuloa julista
Alkuja päiviä touon
Vapaiden vetten aikoja
Laineiden laukkaa järvellä
Rauan aika, terän aika
Sotarumpujen kumussa
Muhevien multien mailla
Auringonkukkia kasvaa
Siemen uutta toivoa itää
Mustan auringon alla
Karjalan vaakunainen
Susiloukku sutta saalistaa
Karhun karjuntaa kuuntelee
Lipunkantaja kiertelee
Silmä moukaria ohjailee
Moskova palaa
Meren syleilyyn
Näkki vie omansa
Myrskyä niittävä
Myrskyyn on hukkuva
*
