Palava rauha

- Tervetuloa, herra majuri.

Kapteeni ojensi kätensä. Pennonen tarttui jämäkkään käteen, heilautettuaan ensin painavan iippokassin enemmän selän puolelle. Kapteenin rinnassa komeili kolmen ruusukkeen lisäksi nimi "Jänkälä". Pennonen tunsi heti olonsa kotoisaksi. Hän oli aina arvostanut suoraa ja konstailematonta lähestymistapaa. Turha pokkurointi ja pilkunviilaus olivat ehtineet jo hioutua pois viittä vuotta vaille neljääkymmentä olevasta ammattisotilaasta, sama oli havaittavissa noin kolmikymppisessä Jänkälästä. RT-keikoille eksyi harvemmin niuhoittajia, tai sitten he palasivat seuraavalla huoltolennolla koti-Suomeen.

Pennoselle tämä oli kolmas rauhanturvakeikka, eli aivan nokkapokalla ei oltu liikenteessä. Lähi-idän kuumuuden rinnalla metsien ja korkeiden kukkuloiden seutu Euroopassa vaikutti jopa hyvinkin tutulta. FinnBat oli koottu paikalle hyvin nopeasti, ja siltä puuttui vielä suurin osa miehistöstä ja varusteista. Monet piti irroittaa muista rauhanturvatehtävistä väliaikaisesti vajeen paikkaamiseksi. Päällystö oli kuitenkin koottu lähes täysimääräiseksi.

Tervetuliaispuheiden ja varovaisen tutustumiskeskustelun jälkeen Pennonen pyysi Jänkälää antamaan briefing tilanteesta. Majuri oli totta kai hankkinut mahdollisimman paljon tietoa jo ennen lähtöä, mutta hän halusi samalla myös selvittää, paljonko hänen suora alaisensa ja pataljoonan kakkosmies tiesi. Tietovajetta voitaisiin sitten paikata puolin ja toisin.

Jänkälä käveli seinälle ripustetun kartan ääreen. Hänen mukaansa se oli saatu vasta eilen, vaikka ensimmäiset upseerit olivat olleet alueella pari viikkoa. Pahimmillaan karttojen puute oli pakottanut turvautumaan paikalliselta huoltoasemalta ostettuun tiekarttaan sekä Google Mapsiin. Paperikarttojen rinnalla käytettiin yleensä myös iskunkestäviä tabletteja, mutta taaskin niitä ei ollut saatavilla.

Kapteenin sormi piirsi lävistäjän kartan vasemmasta alanurkasta oikeaan ylänurkkaan. Se oli käytännössä kahden osapuolen, hallituksen ja kapinallisten, hallitsemien alueiden raja. Linnuntietä matkaa oli yli viitisenkymmentä kilometriä, mutta maastonmuodot ja joki lyhensivät sitä käytännössä noin parinkymmeneen kilometriin. Kaupunki, jonka reunamilla FinnBat toimisi, sijaitsi kartan alareunassa. Rajaviivan kanssa yhdensuuntaisesti virtasi suhteellisen vuolas joki.

- Ohut sininen viiva, majuri totesi. Jänkälä nyökkäsi. Hänen sormensa piirsi lisää näkymättömiä viivoja, pari puolikaarta lävistäjän mukaan virtaavan joen ala- eli eteläpuolelle.

- Osapuolia hiertää tämä pullistuma tuossa sillan kohdalla, muutama kilometri kaupungista. Muutoin rintamalinja noudattelee jokea, mutta tuossa hallituksella on sillanpääasema joen tällä puolen. Tämä kaupunki, jossa nyt olemme, on kapinallisille tärkeä. Ja onhan tilanne jo sotilaallisestikin vaikea pala de facto forcelle.

- Hallituksella on edelleen sotilaallinen ylivoima?

- Kyllä. Ainakin kaluston ja määrän suhteen. Laatu tosin on vaihtelevaa linjan molemmin puolin. Kapinallisten suurin ongelma on kunnollisten pst-aseiden ja epäsuoran tulen puute. Taisteluiden aikaan hallituksen joukot puskivat moninkertaisella ylivoimalla panssarikiilaa, yrityksenään saada tästä kaupungista etelään oleva teiden risteyskohta haltuunsa. Kapinalliset onnistuivat pysäyttämään hyökkäyksen, lopulta, mutta arvioiden mukaan tappiot olivat raskaat. Vaunuja tuhottiin yötaisteluissa pelkillä räjähdyspanoksilla. Meno on ollut kuin talvisodassa.

- Mikä on nyt hallituksen joukkojen tila? Onko näkyvissä valmisteluja hyökkäyksen jatkamiseksi?

Jänkälä puri huultaan ja vilkaisi karttaa.

- Vaikea sanoa, rehellisesti puhuen. 56. mekanisoitu prikaati, joka hyökkäystä johti, menetti Naton sotilastiedustelun mukaan yli puolet kalustostaan. Yhtä paljon menetettiin vikoihin kuin kapinallisten vuoksi. Kuten sanottua, hallituksen joukkojen koulutustaso jättää paljon toivomisen varaa. Aselajien koordinointi on surkeaa, kapinalliset onnistuivat usein erottamaan ja tuhoamaan vaunuja tukevan jalkaväen, jolloin vaunuilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä. Epäsuoraa tulta käytettiin osaamattomasti ja tuhlaten, usein välittämättä siviiliuhreista.

- Eli hengähdystauko on käynnissä?

- Niinkin voisi sanoa. Alueella on ilmeisesti vielä joitain 56. prikaatin yksikköjä, mutta rintamavastuu on siirretty 100. reserviläispataljoonalle. Eli yli-ikäisille tai muutoin palvelukseen kelpaamattomille. Valistunut veikkaukseni on, että toistaiseksi ei ole odotettavissa muuta kuin kevyttä kärhämää.

- Entä kapinalliset?

- Sama heillä. Tappiot olivat raskaat, joukot ovat varmasti sekaisin ja vaativat täydennyksiä. Kapinallisjoukot ovat yleensä paikallisia eikä joukkojensiirtoa muualta ole havaittu. Ainahan kaikki on mahdollista, mutta hyvin epätodennäköiseltä vaikuttaa.

Pennonen nyökkäili. - He tuskin haluavat vaarantaa käynnissä olevia neuvotteluja. Luohan se heille lepotauon ja turvan hallituksen hyökkäyksiltä. Meille taas se antaa mahdollisuuden saada pataljoona kuntoon.

Miehet käsittelivät vielä muutamia asioita, ennen kuin sopivat majurin tervehtivän pataljoonaa iltapäivällä. Pataljoona oli hieman suurenteleva sana tässä yhteydessä, sillä joukkueista ei välttämättä ollut paikalla kuin joukkueenjohtaja tai pari alaista heidän lisäkseen.

Vaatii improvisointia, Pennonen ajatteli. Onneksi hän oli jo tottunut siihen edellisillä keikoillaan. Alku oli aina hieman haparointia, mutta kyllä suomalainen sotilas aina ulkomailla oli pärjännyt.

---

Ylikersantti Korppi viskasi G-Mersun takaboksiin painavan piikkimaton. Viileästä syyssäästä huolimatta kroppa oli lämmin. Erilaisten tavaroiden siirtely ja nostelu olivat pitäneet siitä huolen. Korpin rotaatio oli oikeastaan jo päättynyt ja mies palaamassa siirtolennolla takaisin kotimaahan, kun kipeä tarve uudelle FinnBatille oli kantanut hänen korviinsa. Tyylilleen ominaisesti hän oli suostunut juurikaan miettimättä.

Tässä vaiheessa oli alkanut jo hieman kaduttaa. Vaikkei hän huonokuntoinen ollutkaan, rankka rotaatio oli syönyt voimat ja lihakset. Kroppa väsyi helposti jo vähäisestä ponnistelusta. Se olisi kaivannut lomaa ja lepoa, mutta hän ei kehdannut enää ilmoittaa pyörtävänsä päätöksensä. Sopimus oli voimassa toistaiseksi, ja Korppi oli päättänyt lähteä heti kun pataljoona olisi täysivahvuinen ja rutiinit pyörimässä. Parin päivän ajan hän oli hitsannut panssariesteitä, joita kutsuttiin englanniksi hedgehogeiksi eli siileiksi. Yksinkertaisen esteen tarkoitus oli muodostaa tukeva kolmio, oli se miten päin tahansa, ja yhdellä ylöspäin törrörtävällä haarallaan estää vaunujen ajo. Paskat se mitään estänyt, Korppi tiesi henkilökohtaisesta kokemuksestaan, mutta kevyempää kalustoa sillä saattoi ainakin hidastaa.

- Kaikki kattoo nyt että kamat on mukana ja jokaisella vettä ainakin neljä litraa. Mä annan sukkasysäriä sille joka on unohtanu yhenkin vitun tavaran!

Porukka lähinnä hörähteli. Joukossa ei puheiden perusteella ollut yhtään hiutaletta, vaan kaikilla oli muutamia rotaatioita takana. Kova huumori oli kovaa huumoria, sellaiseksi Korppi oli heittonsa tarkoittanutkin.

Pataljoonan komentaja oli ottanut osaston vastaan eilen ja oli jo tänään pannut tuulemaan. Kaupunkiin johtaville teille asetettaisiin check pointit, kaksinkertaiset kahdelle hallituksen puolelle johtavalle tielle ja yksinkertaiset kaupungista muualle johtaville. Kooksi tuli pakonsanelema puoliryhmä, ja jo se veti vahvuuden tiukoille. Tukikohtaa rakentamaankin tarvittiin porukkaa.

- Menox sano John Lenox, Korppi murahti polkaistessaan G-Mersun liikkeelle.

---

Pennonen havahtui. Joku ravisteli hänen jalkaansa. Hetken kuluttua väsyneet aivot tunnistivat myös korvilta tulevan ärsykkeen. Majuri oli ehtinyt nukkua hyvä jos tunnin tai pari.

- Noh, mitä? Pennonen murahteli ja ponnistautui istumaan. Rynkytys lakkasi, ja hän tunnisti Jänkälän profiilin.

- Neuvottelut ovat katkenneet.

Majuri tuijotti kapteenia. Tämä jatkoi:

- CNN uutisoi laajoista mielenosoituksista hallituksen puolella. Turvallisuusjoukkojen vastausta odotetaan, mutta odotettavasti se on kova. Tyypillistä, uutisista saa nopeammin tiedon kuin arvon tiedustelu-upseereilta.

- Onko check pointeilta tullut mitään ilmoitusta?

- Hallituksen puolella on rauhallista, mutta kapinallisten puolella aktivoiduttiin jo puolta tuntia ennen kuin ilmoitus neuvoitteluista tuli. Auton valoja ja metallisia kolahduksia. Tuskin sentään roskakuskeja tai postinkantajia.

Kumea jyrähdys. Miehet jäivät kuuntelemaan. Seuraava.

- Tykkitulta!

Pennonen alkoi repiä vaatteita päälleen. Kapteeni ryntäsi antamaan suojaan-hälytystä ja melkein törmäsi nuoreen punatukkaiseen naisyliluutnanttiin.

- Tykistöisku kaupunkiin, tarkempi sijainti tuntematon. Annoin jo hälytyksen, yliluutnantti Korhonen henkäisi.

- Helvetin hyvä! Näiden tykkimiesten sihti ei välttämättä ole paras mahdollinen, Jänkälä sanoi. Hän tiesi Korhosen olevan koulutukseltaan tulenjohtaja.

- Arvioni mukaan suhteellisen kevyttä kalustoa, ehkä noin 105 millisiä. Tykistöä, koska laukaisukumu ei kuulu tänne saakka, Korhonen jatkoi Pennosen hoippuessa paikalle paitaa oikoen.

- Suoraan siviilien sekaan, Pennonen ärähti, tulee pahaa jälkeä. Onko meillä mitään mahdollisuutta tukea haavoittuneiden hoidossa?

- Lanssi on, mutta lääkintähenkilöstö on vajaalukuinen, Jänkälä luetteli.

- Eiköhän sillä jotain kuitenkin saa aikaan. Jos kaupungin johto pyytää lääkintä- tai raivausapua, niin vastauksemme on kyllä. Laittakaa porukka valmiiksi.

Korhonen ja Jänkälä lähtivät puolijuoksua täyttämään majurin käskyä. Pennonen suuntasi kohti sirpalesuojattua operaatiokonttia, tosin keittiön kautta. Yösota ei suju ilman kahvia, majuri totesi kaataessaan väkevää sumppia pahvimukiin.

---

G-Mersun diesel kalkatti tyhjäkäyntiä. Yöksi lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle. Hengitys höyrysi. Auton valonheittimet valaisivat YK:n lippua ja check pointia. Korpin olo oli epätodellinen. Check pointit olivat ainoita loistavia pisteitä pimeyden keskellä. Maalitauluina. Sotilaan vaisto kehotti sammuttamaan valot, mutta järki sanoi sen olevan vaarallisempaa: osapuolet saattaisivat pimeässä luulla rauhanturvaajia vastapuolekseen, ja homma muuttuisi äkkiä ikäväksi.

Heidän postiltaan oli suora näkymä kaupunkiin ja lähimpiin taloihin oli matkaa pari kilometriä. Hieman alle kilometrin päässä loistivat hallituksen alueella olevan check pointin valot. Siitä oli noin kilometri sillalle. Maisema oli pääasiassa kumpuilevaa peltoa, muutamia metsäsaarekkeita lukuunottamatta.

Auton moottorin yli erottui suhiseva ääni. Yhtäkkiä kaupungissa välähti. Aivan kuin joku olisi sytyttänyt ison sähikäisen. Kipinöitä sinkoili, maa vavahteli. Kumeat jyrähdykset kuuluivat vasta muutaman sekunnin päästä.

- Voi jumalauta!

Korppi tarttui radioon, muttei ehtinyt painaa tangenttia, kun ensimmäinen ilmoitus toiselta check pointilta kantautui eetteriin. Ylikersantti odotti kärsivällisesti vuoroaan ennen kuin antoi oman ilmoituksensa. Pataljoonan komentajan ainoa käsky oli pysyä rauhallisena ja jatkaa tarkkailua.

Helppohan se sieltä sheltteristä on neuvoa, Korppi mietti. Tulitus jatkui hitaana, jokaisen kranaatin välillä oli useampi sekunti. Joko tykkimiehet olivat osaamattomia tai laiskoja.

Omaksikin ihmeekseen ylikersantti huomasi olevansa helvetin vihainen hallituksen joukoille. Nehän ampuvat suoraan siviilien sekaan! Vielä vihaisemmaksi hän kävi ajatellessaan, että ehkä hitaan tulituksen syynä oli halu yrittää houkutella auttajat tuleen. Yhtä vihainen hän oli kapinallisille, sillä nämä eivät olleet evakuoineet siviilejä. Korppi vihasi sotaa, mikä oli varsin erikoista ammattisotilaalle, mutta hän oli RT-keikoilla nähnyt liian paljon sen aiheuttamaa kärsimystä. Hänen mielestään jokaisen sotahullun tulisi käydä tapaamassa miinoihin tai kranaatinsirpaleisiin kuolleita ja haavottuneita lapsia sekä kuolleita läheisiään surevia ihmisiä. Se voisi avata hivenen silmiä todellisuudelle.

Puolen tunnin päästä yö oli yhtä hiljainen kuin aiemmin. Tulipalojen kajo loisti kaupungista. Korppi kihisi vihaa ja turhautuneisuutta. Toimettomuus sai hänet potkaisemaan auton rengasta ja ärähtämään: - Painukoon vittuun kaikki mulkut!

Toiset vilkaisivat ärjiitään ja keskittyivät pimeän tarkkailuun.

---

- Ei mitään vastausta? Pennonen uteli Jänkälältä.

Kapteeni puisteli päätään. Yöllisen tykistöiskun jälkeen FinnBat oli ottanut tulkin välityksellä yhteyttä kaupungin siviilijohtoon ja tarjonnut apuaan. Punaisen ristin kautta oli lupailtu mahdollisia laajempia toimenpiteitä, jos alueen oma sairaala ylikuormittuisi.

- Ei niin minkäänlaista. Myöskään tappioista ei ole mitään tietoa. Paikalla käynyt partio kertoi verijälkiä näkyneen siellä täällä ja he olivat jakaneet muutamia lääkintäpakkauksia. Ihmiset olivat olleet selvästi varuillaan ja pysytelleet sisätiloissa.

- Entä kapinalliset?

- Mitään ei ole kuulunut myöskään siltä suunnalta. Partio ei havainnut yhtään asepukuista tai aseistettuina henkilöä. Sehän ei tietysti tarkoita vielä itsessään mitään.

- HQ on aika tavalla työllistetty mielenosoitusten osalta. Suurlähetystöt ja Punaisen ristin sairaalat pyritään suojaamaan. Se tarkoittaa, että olemme täällä omillamme jos paska iskee tuulettimeen.

- Tyyntä myrskyn edellä.

- Sitäpä juuri. Olemme edelleen vajaalukuisia, vaikkei yhdellä  kevyellä pataljoonalla muutenkaan ole sanavaltaa. Pitää olla hissuksiin ja haistella ilmaa.

Jänkälä nyökkäili. Pennonen nosti kätensä kun kapteeni kohotti kysyvästi kahvipannua. Majurin silmänaluset kertoivat valvotuista öistä, mutta maha vastusti ajatusta lisäkahvista. Tulevat yöt eivät vaikuttaneet ainakaan helpottavan univelkaa.

---
- Taas meni rusakko! Saatana niitä on täällä paljon, jääkäri Korpela henkäisi.

- Ei se mikään rusakko ole, kaneja ne on, kersantti Nieminen korjasi, täälkin on city-kaneja.

- Mut miten niit voi olla niin paljo? Korpela jatkoi. - Luulis että tääl kun on nälkästä ukkoo ja akkaa niin kanipaisti maistus.

- Loisia ja muuta täynnä, Nieminen, intohimoinen metsästäjä, tuhahti.

- Lopettakaa se saatanan länkytys! Korppi ärähti.

Puhe loppui. Korpela ja Nieminen vilkaisivat kiusaantuneena ylikersanttinsa suuntaan. Miehestä oli tullut viimeisten päivien aikana kuin perseeseen ammuttu karhu. Mikä ihme sitä riivasi?

Ei helvetti, Korppi tuskaili. Hän katui ärähdystään saman tien. Totta kai hän tajusi, että ärtymys johtui ylikuormituksesta. Hän oli ollut toiminnassa yhtä mittaa, mieli sekä keho olisivat vaatineet lepoa. Öiset vahtivuorot eivät helpottaneet. Mutta synnynnäisenä seikkalijana hän ei halunnut lähteä nyt, kun jotain oli viimeinkin tapahtumassa. Sanoivat herrat mitä tahansa, niin pian rytisee. Kysymys oli vain siitä, milloin.

Joen suunnalta kantautui kumea jyrähdys.

- Silta räjäytettiin! kuului siltaa lähinnä olevan check pointin ilmoitus.

Samassa rävähti jalkaväkiaseiden tuli. Rauhanturvaajat tiputtautuivat automaattisesti polvilleen. Tulitus kohdistui kuitenkin hallituksen sillanpääasemaa vastaan. Kymmenet suuliekit ja valojuovaketjut sinkoilivat pimeyden halki. Käsikranaattien muksahduksia. Sekuntien tulitus katkesi ja vaihtui vertahyytävään uraa-huutoon.

Tapahtumat etenivät sellaista vauhtia, että ne yllättivät täysin sekä rauhanturvaajat että hallituksen joukot. Kumpikin saattoi vain toljottaa ripeässä tahdissa etenevää rynnäkköä.

Rauhanturvaajat heräsivät hypnoosista ensin. Ilmoituksia alkoi sadella pataljoonan komentopaikalle. Hyökkääjää ei voitu tunnistaa pimeässä, mutta kyseessä saattoivat olla ainoastaan kapinalliset.

Usean minuutin jälkeen hallituksen joukotkin havahtuivat. Joen vastarannalta avattiin silmitön tulitus kaikella mahdollisella kohti entisiä omia asemia. Sillanpääaseman luona tilanne oli hiljentynyt satunnaisia laukauksia lukuunottamatta.

- Ajoneuvoja tulossa! jääkäri Savolainen huusi. Kaupungista valui kiiltomatojen jono.

---

Pennonen ja Jänkälä tuijottivat karttaa. Checkpointien ilmoitusten perusteella kyseessä oli iskuosastomainen hyökkäys. Siihen viittasi myös sillan räjäytys. Se estäisi hallitusta käyttämästä raskasta kalustoa tai ylipäänsä tekemästä vastahyökkäystä vuolaan joen yli.

- Pitäisikö check pointit evakuoida? Jänkälä kysyi.

Majuri mietti. Taistelujen alettua sinibarettien paikka ei ollut toimia kilpenä, jota kaikki lyövät. Ylipäänsä joukkueen vahvuudella ei tehty muuta kuin sinkkiarkkuja. Mutta ne olivat myös pataljoonan silmät ja korvat.

- Odotetaan vielä hetki. Jos armeija vastaa epäsuoralla, vedetään. HQ haluaa kuitenkin saada tietoa, mitä täällä tapahtuu.

---

Ensimmäinen, valkoinen Toyota-avolava oli pysähtynyt piikkimaton ja -lankojen eteen. Sen valot oli teipattu niin, että vain kapea kiila näkyi.

- Valmiina, jätkät, Korppi sanoi. Pekari-ampuja makasi litteänä katolla, muut pitivät aseitaan alavalmiudessa.

Jokaisen auton lavalla keikkui aseistettua porukkaa. Osa hyppeli alas. Pääasiassa nuoria miehiä, sekavassa sekoituksessa ase- ja siviilivaatteita. Avolavan kuski huusi jotain, jota Korppi ei ymmärtänyt, mutta äänensävystä ja huitomisesta päätellen sanoma oli "painu helvettiin siitä".

- Go back! You are not gonna pass through! ylikersantti karjui. Samaan aikaan vitutus nousi. Perkele, käsky on, ettei ketään päästetä läpi, niin sitten ketään ei päästetä läpi.

Taaempana näkyi ambulanssi. Senkin sisältä lappoi populaa. Viha alkoi laantua. Vittu, jos ne haluavat läpi, niin tuolla määrällä ne tulevat läpi. Viisi äijää ei millään pidättele. Jos alkavat käydä väkivaltaiseksi, päästetään. Omaa henkeä ei kannata kaupata.

Pulisevan miesjoukon läpi käveli pitkä, nahkatakkinen ja maastohousuihin pukeutunut, noin kolmikymppinen mies. Rinnalla roikkui vapaustaistelijan brändiase, toveri Kalashnikov. Reisitaskuissa pullotti lippaita. Käytöksestä päätellen mies oli porukan johtaja.

- Fuck off! mies toisti kuskin vaatimuksen lontooksi. Elekieli viesti, ettei kieltävää vastausta hyväksyttäisi. Kapinallisia oli alkanut kiertää sivuille, valokeilan ulkopuolella kuhisi.

Suhahdus. Välähdys. Kranaatti oli osunut vain parinsadan metrin päähän checkpointista. Seuraava laskeutui tien toiselle puolelle.

Joukkoa johtava mies jähmettyi sekunniksi, mutta alkoi sitten karjua käskyjä. Suomalaisten helpotukseksi ajoneuvoja alettiin vekslata ympäri. Herranisä, Korppi henkäisi mielessään nähdessään joidenkin autojen lavoilla Sergein. Noilla on järeät vehkeet käytössä.

- Komentaja käskee vetäytyä pataljoonaan. ASAP! Korpela huusi.

Korppi tunsi jalkojensa olevan hieman huojakat hoippuessaan autoon.
---
- Armeija on tehnyt sotilasvallankaappauksen.

Operaatiokontissa olijat tuijottivat Jänkälää tämän selatessa kansainvälisen uutissivuston aamun tarjontaa.

- "Armeija ilmoittaa, että se tukee kansan vaatimuksia. Hallitus on pidätetty syytettynä maanpetoksesta. Uusi hallitus, jota johtaa armeijan ylipäällikkö, kertoo olevansa valmis jatkamaan neuvotteluja."

Hiljaisuus.

- Että tällaista, Pennonen lausahti.

- "Uusi tulitauko astuu voimaan tänään kello kaksitoista. Sitä turvaamassa ovat YK:n rauhanturvaajat.."

- Turvataan mitä turvataan. Koetetaan nyt kuitenkin saada HQ:n herroilta jotain osviittaa siitä, mitä tässä tulisi alkaa tekemään. Pitäisi kai lähettää kanavalle kiitokset, että ne hoitavat briefingit paljon paremmin kuin neljän tähden kenraalit.

Naurahduksia. Pari päivää jatkunut jännitys alkoi purkautua. Teorioita, mitä kulisseissa oikein tapahtui, tulisi viriämään. Ehkä se joskus selviäisi.

---

Korppi istahti raskaasti lentokentän baarin design-jakkaralle. Paljon nähnyt iippokassi lensi pöydän alle. Maastopukuisen miehen ei-niin-hiljaiset otteet herättivät huomiota, mutta ylikersantti ei jaksanut välittää. Ei tänään. Liksa oli pamahtanut tilille ja loma alkanut. Hetken aikaa oltiin kuningas ja herra!

Kylmä Heineken maistui. Tuopista, koska pelkkää pulloa eivät suostuneet myymään. Liian montaa ei kehdannut ottaa, mutta edes sen verta, että ruudinmaku katoaisi suusta. Olipahan taas tullut nähtyä kaikenlaista. Ehkä niistä joku päivä riittäisi kirjaksi asti, Korppi tuumi. Jos ketään kiinnostaisi lukea romahtaneista maista, katulapsista ja ihmisen järjettömyydestä.

No, sen aika on jos on, Korppi totesi vetäessään Heinäkengän loppuun yhdellä siivulla. Murheita kannattaa kantaa vain oman taakkansa verran.

*