Missä on naurusi?
Vapauden puutarhasi
Pimeyden keskellä
Synkkien laaksojen tyrannien valta
Murtuu mihin nauru kantaa
Riisuu keisarit vaatteistaan.
tiistai 20. helmikuuta 2018
Nauru
Galloping fire riddle
Rising tales of a man
With a tail
Travelling with a woman
Whose eyes see through abyss
Their horses gallop
Along open fields
Like stormy winds of kingdom gone
They sing songs no one can understand
Rise a wolf head
Rise the sun from the east
Of the way of beast
Iron will shall bend
Gold to its will
Steel shall conquer the world
Eight million soldiers
Cry in their minds
To start the wars
Sowing the seeds of rebirth
In lullaby of fire
Morning burns
Morning howls
At the gates of the past
At the gates of death comrades.
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Lucifer
Herään. Kurotan oikealla kädelläni tärisevää kännykkää. Olkaluu on lähtemäisillään kuopastaan. Tekopirteä soittoääni tunkeutuu suoraan aivojen vihakeskukseen. Jos haluaa olla maailman vihatuin ihminen, kannattaa säveltää herätystoiminnon musiikki.
Koska valkoinen valo on herättänyt ihmisapinan aivoni, päätän selata itseäni älykkäämpää puhelinta. Mark Zuckerbergin märkää unelmaa selatessani huomaan Hesarin otsikon. Se kertoo miehestä, joka oli halunnut olla aina paras, kunnes oli tajunnut, ettei siitä ole mitään hyötyä. Lopussa mainitaan ohimennen, että nykyisin hän on hyvinvointivalmentaja ja konsultti.
Annan mielessäni raikuvat aplodit tyypille. Kokonaisen aukeaman juttu Hesarissa, eikä tarvinnut maksaa senttiäkään. Kyllä nyt ihmisiä vaeltaa laumoittain hurmostilaisuuksiin, haluamaan olla paras perfektionismista poisoppija.
Olin itsekin aiemmin kympintappaja. Citius, altius, fortius. Piiskasin, hakkasin itseni läpi mistä tahansa esteestä. Mutta loppuunpalamisen tullessa - enkä kyllä nytkään - ole löytänyt mitään valaistumista, jonka voisi panna pakettiin ja myydä kansanjoukoille kalliina viisautena.
Ainoat, mitkä ovat jäljellä, ovat kellastuvat palat paperia kymppiriveineen, jotka saivat minut naurahtelemaan epäuskoisesti löytäessäni ne kymmenvuotissiivouksen yhteydessä: on sitä joku ollut joskus hullu ja tyhmä!
Kaikki tuntui luultavasti samalta, kuin Saatanasta taivaasta pudottuaan. Ei ihme, että piru on niin ilkeä kaveri - kyllä minuakin vituttaa. Joka ikinen päivä.
Perfektionismi on syöpä. Se ei suostu kuolemaan. Sen arvet ovat kaikkialla, ympäri kehoani. Ihminen voi olla julma toisille, mutta älyttömän julma myös itselleen.
Perfektionismi vie aina hautaan. Joko se tapattaa työllä tai jos luulee siitä päässeensä, jäljellä on enää ihmisraunio, joka jaksa nostaa kynääkään.
Hymyilevän naamion takana on tyhjää. Pimeyttä. Voimattomuutta. Itkemättömiä itkuja.
Piiska viuhuu. Se napsahtelee, pamahtelee.
Vihaa ei pidä koskaan aliarvioida. Se on kaikista voimakkain muusa. Se vie sinne minne haluaa. Mutta hinta, mikä siitä pitää maksaa, on sielu.
Elävät kuolleet eivät ole zombeja. Ne ovat entisiä perfektionisteja. Entisiä kilpailijoita elämän kilpajuoksussa. Loppuunkuluneita Perkeleitä.
Revi siitä elämänviisautta. Ei ole olemassa mitään sääntöä, että paskan seasta löytyy lopulta kultahippu. Kysy kullankaivajilta, jotka ovat menettäneet omaisuutensa, perheensä ja terveytensä - mielen että ruumiin - etsiessään sitä hiekanjyvän kokoista palaa alkuainetta. Tai uhkapelurilta, joka on pelannut oman ja muidenkin rahat odottaessaan, että noppa tuo eikä vie.
Ei elämää voi tiivistää latteuksiin. Oman panoksen ja menestyksen välillä on niin heikko korrelaatio, että tiedeyhteisö nauraisi luvun esittäjän takaisin pellolle kaivamaan sarkaojaa.
Elämiä on liikaa, liian monenlaisia. Pitkiä ja lyhyitä, katkeria ja onnellisia, rumia ja kauniita. Standardimalli ei käy. Elämä on liian iso pala pureskeltavaksi kehittyneelle bonobolle. Tietoisuus on pelottava jumala.
Lopulta kyllästyn liikaan ajatteluun. Se tuottaa vain päänsäryn. Nousen ylös. On kiire taas yhteen päivään olottomuutta.
torstai 8. helmikuuta 2018
Ihmissuden ystävä
Uskollisuus
Sana vaikein
Sana raskain
Vaan mitä on uskollisuus ihmisen
Verrattuna parhaaseen ystävään
Karvaiseen,
Nelijalkaiseen,
Suojelusenkeliin
Nukkuu vanha koira
Haudalla isäntänsä
Kuoleman rautaporttien taakse
Lähettää ulvontansa
Täysikuulla
Eräänä aamuna
Noiden porttien taakse
Päätyy hänkin
Ja ilolla isäntäänsä tervehtii
Koirat kantavat lahjaa
Uskollisuuden taakkaa
Ehdottomuudella,
Rakkaudella
Ne meille sen antavat
Uskollisin kaikista
On koira.
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Illuminati
Taas hukun
Aaltoihin mieleni sisällä
Jossa ihmiset huutavat
Vaienneina
Ajatukset kuin koirat
Jahtaavat omaa häntäänsä
Tulkoon järjen valtakunta!
Logiikan ylivoimaisuus
Tulkoon järjen tyrannia!
Valaiskoon kaikkinäkevä silmä
Mielen pimeimmätkin kolkat!
Tunteiden alkukantainen hämäryys
Menneisyyden tukahduttava paino
Uuden ihmisen tiellä
Himojen ja pahuuden voima
Kuin virta tumma
Meitä täällä kuljettaa
Tulkoon järjen valtakunta!
Kylmän teräksen logiikka
Uuden voiman aika
Tulkoon viimeisen jumalan aika.
torstai 1. helmikuuta 2018
Valo mailleen
Valo mailleen painuu
Pimeys saapuu
Etkö tunne
Ajan painoa?
Kuinka se hartioilla
Maata kohti vetää
Aina enemmän painaa
Yö kutsuu
Hiljaa kuiskii
Raskaaseen uneen nukahtamaan
Uneen, kuin tummaan lampeen
Jääkylmän veden syliin
Hiljaa kylmyys jäsenet kangistaa
Kunnes sydämen pysäyttää
Sydämen, joka jo eläissään
Tummuutta kantoi.