Valo mailleen painuu
Pimeys saapuu
Etkö tunne
Ajan painoa?
Kuinka se hartioilla
Maata kohti vetää
Aina enemmän painaa
Yö kutsuu
Hiljaa kuiskii
Raskaaseen uneen nukahtamaan
Uneen, kuin tummaan lampeen
Jääkylmän veden syliin
Hiljaa kylmyys jäsenet kangistaa
Kunnes sydämen pysäyttää
Sydämen, joka jo eläissään
Tummuutta kantoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti