Kerran, kaukana tuolla
Yhdellä seitsemällä merellä
Aaltoin armoilla
Kun kouri kalma sydäntä
Kysyi merimies toiselta
"Miks' veikko, veliseni
Kannat sä ketjua tuota
Jossa risti ja kuolonlevy
Vieroin heläjää, muistona tuolta
Syntymäsi maisemistako niitä kannat?"
Katsahti, naurahti
Merimies jäisten vesien
Riipuksensa esiin kaivoi
Sulki kouraansa likaiseen
"Katsohan, kuulehan
Veljeni tumma
Soker'ruokojen ääreltä
Vapaa luulet, et' on mies
Tääl' aavalla merellä
Mut' on velkansa, painonsa
Itse kullakin
Risti, risti minut kirkolle omittaa
Luter'laiselle uskolle pyhittää
Sieluni, tään köyhän piruparan
Jolla muuta ei oo
Kuolonlevy, sanot
Se merkki on isänmaalle, valtiolle
Suomenmaalle
Jos käy turma täällä kaukana
Tahi surma taistossa tuimassa
Maata puolustamassa."
"Vai niin, veljeni sinisilmä
Kirkko ja isänmaa, kyllä
Mutta entä rakkaasi
Tyttösi, äitisi
Missä on kotosi?"
"Kotosi, kysyt
Etkö tiedä?
Veri, veljeni, veri
Se on kodolle
Veri on kodolle pyhitetty!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti