tiistai 17. huhtikuuta 2018

Valkolinnut

Istun siellä, missä vesi vapautuu
Säteiden alla,
Säteiden, jotka viimein lämpöä tuo

Katsahdan taivaalle
Odotusta sydämeni täynnä
Palaavatko, palaavatko
Lentävät ystäväni
Kaukaa etelän mailta
Sieltä, missä kasvaa vehnä mustan mullan maassa

Hyräilen laulua
Surumielisen miehen
Jonka sydäntä painaa maailma
Jonka unelmissa kimaltaa taivaanranta
Ehkä vielä joskus herää unestaan
Haaveileva poikanen

Päivä toisensa jälkeen istun
Rannalla autiolla
Missä olette, ystäväni?
Palaattehan
Mailta noilta kaukaisilta

Itkee koivu
Makeita kyyneliään
Leskenlehmus sulhastaan kaipailee
Tuhkasta kasvaa, valkoisena
Kuin itävä toivo

Kyyneliä vuodatan
Niinkuin itkee kallio
Muistini kauas liitää
Kunnes kuulen, luulen

Kaartaa valkolintu
Kaukaa mustan mullan mailta
Niin kaukaa, toiselta puolelta
Ystäväni, olette tulleet!
Ystäväni, olette täällä!
Teette kesän
Tuotte elämän kamaraan kuolleeseen
Valon silmään sulkeutuneeseen

Siunattuja olkaa, ystäväni
Siunattuja elämän nimeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti