Kommarin poika

Minä istuin aukion päähän
Jäin ihmettä katselemaan
Joukko kuin yhdestä puusta tehty
yllytti tunnelmaansa
Minä ihailin villiä voimaa
Minä nöyristä lapsista nöyrin
Ja kun puhuja lähetti sankarit matkaan
Jäin tulevaa odottamaan

Minä olin kommarin poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä nousisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Minä nukahdin aukion päähän
Unen kivihiilen katkuisen näin
Minä näin työläisen hurjapäisen ja varman
Syöksyvän ylöspäin
Ylöspäin läpi lasikaton paksun
Kohti maailman historiaa
Hänen käsissään kiilsi ihmisten kulta
Kun hän irtosi otteesta maan

Minä olin kommarin poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä nousisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Vallan salien aavoilla tuulee
Niinkuin ulapalla Siperian
Ja vallan tien päässä on taivaassa reikä
Ovi miltei mahdottomaan

Minä olin kommarin poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä nousisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin