Vereji

Kumisevat kummut
Kauan sitten olleiden
Harjujen äärellä
Illan viileyden keskellä

Puhuvat minulle puut
Kuiskivat kuuset
Murehtivat männyt

Lumoaa silmäni nuotio
Liekkien kaunis tanssi
Ikiaikainen voima
Puhuu, supisee
Kieltä, jota juuri ymmärrän

Kauan, kauan sitten
Taottiin taivaan kirjokansi
Taottiin mustasta raudasta
Taottiin lampien pohjista
Taottiin rauta, taottiin teräs
Taottiin kullan kimallus
Taottiin ahjossa kuumassa
Taottiin miekka, taottiin aura
Taottiin kahlehet sieluihin

Kulki ensimmäinen imoinen
Kulki ohton jäljissä
Taivaaseen kurotti kahteensa
Taivahan petäjäj
Missä kallo naulittiij
Mis Tapijo karija surmattij
Mis peijaiset pijettihij
Mis valjoja vannottihij

Laulaa tietäjä iänikunen
Laulaa alisesta, Manalasta
Laulaa Tuonen virrasta, joutsenesta
Laulaa ylisestä, Ukosta
Laulaa metsän väjestä
Laulaa kierrosta ikusesta

Laulaa vereni vanha
Laulaa, hymisee
Lauluja noita, kauan sitten laulettuja
Kuuntelee linnut, kuuntelee puut
Kuuntelee syntyä maan, ilman

Vereni, vereni
Sinä rautaan kahlittu vereni
Rakas vereni,
Kannat heitä, joita ei enää ole
Kannat heitä, joita ei vielä ole
Kannat maailmaa itsessäsi
Kannat lauluja unohtuneita

Vereji tähen mie elä
Vereji tähen mie laula
Laujan mie tuntureist
Jäämerjen rannoist
Ajoist noista

Vereji minu elevi.