Sodan työ

 Kersantti Alanen astui sisään taloon. Komppanian komentopaikka oli tupaten täynnä. Paikalla olivat paitsi joukkueiden johtajat, niin myös vaunujen johtajat.

Yliluutnantti Takoja selkeytti kurkkuaan.

- Aloitetaan!

Puheensorina hiljeni.

- Annan seuraavaksi hyökkäyskäskyn.

Takoja odotti hetken, jotta muistiinpanovälineet oli kaivettu esiin.

- Tilanne: Vihollisen motorisoitu komppania on ryhmittynyt puolustukseen Ravattila-Nevala alueelle. Se toimii sivustasuojana vihollisen 7. Reserviprikaatin toiminnalle. Panssariprikaatin ja Karjalan prikaatin yhdistetty taisteluosasto Mäntylä tulee suorittamaan hyökkäystä painopistesuunnassa Haapajärvi - Vainikkala. Pataljoonamme tehtävä on sitoa vihollinen taisteluun taisteluosaston sivustan turvaamiseksi.

- Komppaniamme tehtävä on lyödä vihollinen ja vallata Hänninmäki ja tukea toisen ja kolmannen komppanian taistelua alueella. Toinen ja kolmas komppania toimivat meistä itään.

- Taistelujärjestys on seuraava: ensimmäinen joukkue etenee suunnasta Poikharju Penttiläntien suuntaisesti. Toinen ja kolmas joukkue etenevät Myllärilästä pohjoiseen. Ensimmäisen joukkueen jalkautumistasa ja lähtöasema on Anolan kolmen tien risteys. Toisen joukkueen jalkautumistasa ja lähtöasema on Perätalo, kolmannen Keskilä. Ensimmäisen joukkueen tavoite on Pekantalon tie. Toisen Hänninmäki ja kolmannen Ahopelto. Ensimmäinen joukkue suojaa toisen ja kolmannen joukkueen hyökkäystä ja valmistautuu tuhoamaan vihollisen reservit. Toinen joukkue valmistautuu jatkamaan hyökkäystä ja valtaamaan Kivikkoharjun. Kolmas valmistautuu puolustamaan ja lyömään vihollisen vastahyökkäyksen Ahopellossa.

- Komppanialle on alistettu pioneerijoukkue kevyellä raivauskalustolla. Jokaiselle joukkueelle alistetaan yksi pioneeriryhmä.

- Vaunujen riittävyyden varmistamiseksi huoltojoukkueen vaunut alistetaan joukkueiden käyttöön. Vaunut tukevat hyökkäystä suorasuuntausasein.

- Epäsuoraa tulta on varattu kolme tuliannosta kevyttä ja kolme raskasta heitintä. Tulenjohtaja liikkuu toisen joukkueen mukana.

Alanen kuunteli hiljaa. Hänen lääkintävaununsa osallistuisi siis hyökkäykseen. Se ei saanut häntä hyppimään innosta.

Käskynanto päättyi pian. Joukkueenjohtajat tekisivät omat käskynsä joukkueilleen. Alasen kävellessä ulos vänrikki Mattila pysäytti hänet.

- Sun vaunus on nyt sitte meän käytössä. Onks sul siin tussaria kiinni?

- Eipä taida olla, torni vaan.

- No käskes ny laittaa siihe pyssykkä kiinni niin ei oo nii orpo olo ku puskaneukkua tullee vastaan. Joku jägsteri siihe ampumaa nii avot. Vaunuilleha tuo on vähä paskaa maastoo ku mitä kartast näkee et aika mettää ja pusikkoo, mut eiköhä se lutviinnu.

Partainen keskisuomalainen virnisti. Hänet oli pakotettu vääpelistä vänrikiksi. Leppoisan ulkokuoren alla oli vuosikymmenien aktiivisen ressuilun tuoma ammattitaito.

- Niin, aivan, eiköhän se onnistu.

Korpraali Salminen makaili vaunun takatilassa piirrosvihko kädessään.

- Saamari näitä hyttysiä. Eivät anna missään rauhaa. Mä vähä taas piirrustin huvikseni.

Alanen naurahti.

- Se on hyvä. Pitää mielen virkeänä.

Alanen huomasi ylikersantti Makkosen tulevan paikalle. Hän toimi yksvitosena ja vastasi näin vaunuista. Liian iso sirpaleliivi ja kypärä tekivät kävelystä vaikeaa. Parhaimpia oli taas jaettu.

- Sää oot sitte meiän porukassa. Mites myö tehhää järjestykse kanssa? Pioneerit kai ajjaa ekana mut sitte se jälkee.

- Ei kai sillä sen suurempaa väliä ole.

- No joo, no tehhää sillee et mää ajan pionjin vaunun takana ja sää tuut toisena. Vähä vaikee siin on kauheesti tukea mut katotaa jos saahaa vähä levitettyy. Telaketjuna sit tilantee mukaa. Saaks sää asetta?

- Kai jojo sen sitten käskee, en mää tiiä miten tuo menee.

- No joo, no mää voin käyä sannoo Karimäelle et laittaa sen kiinni.

Makkonen taapersi liian isoissa varusteissaan pois. Alanen istahti nojaamaan renkaaseen.

---

Mahanpohjaa kiristi. Moottorin tärinä ei ainakaan parantanut oloa. Kesäaamun hämäryys oli jo poistumassa. Sissimuonapakkauksen pikakahvi taisi olla vikatikki.

Alanen näki muiden vaunujen johtajien nousevan luukuista. Hän nousi myös. Vilpoinen aamuyön ilman raikkaus ja kasteen tuoksu sekoittuivat dieselin katkuun. Edessä olevat nostivat kätensä ylös. Kello läheni. Pumppaava liike.

- Vaunu mars.

Kolahdus, paineilman suhahdus. Moottorin kierrokset nousivat ja vaunu lähti liikkeelle.

Katse tähyili sivuille, eteen ja ilmaan. Dronet huolestuttivat. Vaikka heille olikin sanottu, että elso tukee hyökkäystä, niin tällainen oli aina riskialtista.

Suomalainen kesämaisema sai unohtamaan, että oli sota. Tämä alue ei ollut vielä kärsinyt epäsuoran tulen möyhentämää harmautta.

Jalkautumisalue tuli vastaan. Letka pysähtyi. Alanen käski sisäpuhelimessa jalkaväen ulos. Addrenaliini laittoi veren kohisemaan. Uusi käsimerkki, liikkeelle.

Matkaa ei ehditty tehdä kuin sata metriä kun tuli ilmoitus: miinoja. Alasta hermostutti, koko joukkue oli yhtenä letkana tykistön maalina. Sitten edessä jyrähti. Savupilviä nousi suunnilleen vihollisen oletettujen asemien kohdalla. Pitäisi päästä liikkeelle.

Jyrä jatkoi matkaa. Parin metrin jälkeen sen edessä välähti. Ympärillä vongahteli. Alanen laskeutui luukusta. Muutaman metrin välein jyrän edessä pöllähtää savua. Vihollisen suojamiinoitus on tavattu.

Yhtäkkiä punaisia valojuovia kimposi tiestä. Jyrä pysähtyi. Se vastasi tuleen. Makkosen vaunukin avasi tulen. Jyrävaunun panssari kipinöi osumista. Se ampui savut.

Radiohiljaisuus muuttui kakofoniaksi. Jyrävaunun johtaja huusi, että motti on paskana, ajaja kuollut. Makkonen huusi radioon, että mutkassa on vihollisen BTR asemissa. Kymppi käski kakkos- ja kolmosryhmille haka vasemman. Jalkaväen keskellä välähti, tuli ilmoitus miinoista. Pioneeriryhmä kiirehti raivainten kanssa eteenpäin. Epäsuora isku oli loppunut. Metsä paloi savuista ja valojuovista. Alanen huomasi hengittävänsä kiivaasti, katkonaisesti. Etuvasemmalla räjähti, puut huojahtivat. Pioneerit käyttivät putkiraivaimia. Pioneerivaunusta kannettiin veristä myttyä ulos, jalat laahasivat maata.

Makkosen vaunu ajoi eteenpäin ja työnsi pioneerivaunun ojaan. Kaksi pioneeria juoksi putkiraivainten kanssa Makkosen vaunun tasalle. He neuvottelivat hetken ja alkoivat valmistella raivaimia. Vaunun ampuja päästi sarjoja tien molemmille laidoille.

Putkiraivainten räjähdyksen jälkeen Makkosen vaunu ajoi eteenpäin. Alanen käski omansakin liikkeelle. Metsässä rätisi. Alanen näki vihollisen BTR vaunun, se paloi. Makkosen vaunu eteni kävelyvauhtia. Savu ja aluskasvillisuus esti näkyvyyden. Oikealla alkoi pilkottaa taloja, he ajoivat alamäkeen.

- Alfa, vaunut, tulta taloihin.

Vaunu tärisi kun raskas konekivääri avasi tulen. Savu pöllähti kun Makkosen ajaja lisäsi syöttöä. Ensimmäisen parin talon kohdalla Makkosen vaunun alla välähti.

- Perkl... kuului kiljahdus radiosta.

Renkaan riekaleita oli lennellyt ympäriinsä. Vaunu yritti liikkua eteenpäin mutta oikean puolen eturengas lähti vanteelta. Alanen hätkähti kun tuulilasissa pamahti ja siihen ilmestyi särö. Raskas konekivääri jatkoi ampumista.

- Alfa nolla kaksi, Alfa 1-5.

- Alfa nolla kaksi.

- Aja ohi, jatka liikettä meidän tasalle. Odota raivausta.

Alanen komensi Salmisen liikkeelle. He ajoivat Makkosen vaunun tasalle.

- Alfa, Papa yksi. Emme pääse eteenpäin, liikaa tulta.

- Alfa vaunut, suojatkaa.

Kaikkien kolmen vaunun raskaat konekiväärit ampuivat valojuovaa ympärille. Talot savusivat, ne olivat saaneet osumaa.

Taustapeileistä Alanen näki kuinka pioneerit juoksivat raivainten kanssa ja välillä syöksyivät maihin.

- Alfa 10, Alfa yksi, tavoitteessa.

- Alfa yksi, pitäkää asemat, tukekaa.

- Alfa 1-5. Alfa 10. Vaunut liikkeelle, tarvitaan tukea!

- Alfa 1-5.

- Alfa, vaunut, raivauksen jälkeen poljin lattiaan!

Pioneerit kytkivät sytyttimiä. Toinen heistä nousi polvelle. Hetken päästä hän retkahti alas. Toinen pioneeri ryömi toverinsa viereen, yhdisti langat ja pyöräytti kammesta. Paineaalto iski vaunuun, tie peittyi harmaaseen savuun ja pölyyn.

- Vaunu mars mars!

Salminen painoi syöttöpolkimen lattiaan. Moottori mörähti, tumma savu syöksyi pakoaukosta ja vauhti kiihtyi.

Alasen johdolla kaksi jäljellä olevaa vaunua syöksyivät eteenpäin savun seasta. Konekiväärit ampuivat taloja ja vasemmalla puolella olevaa pöpelikköä.

Salminen lasketti reipasta vauhtia mäkeä ylös. Tie avautui vasemmalta, se olisi heidän tavoitetasansa.

Äkkiä heidän eteensä kaasutti BTR.

- Vaunu, edessä! Alanen huusi. Salminen löi jarrut pohjaan. BTR:n torni ei ollut kääntynyt vielä, se osoitti etelään, rungon suuntaisesti.

Vain muutaman kymmenen metrin päästä raskaan konekiväärin ampuja ampui kyljestä läpi. Valojuovat kimmahtivat taivaalle toiselta puolelta. BTR:n kylkiluukku avautui, joku yritti poistua mutta valojuovat tavoittivat.

- Omia oikealla puolella! Alanen karjui sisäpuhelimeen kun kookoampuja ampui oikealla olevia taloja.

Kaksi vaunua seisoi nyt keskellä tietä. BTR blokkasi heidän reittinsä. Sen takana, etuvasemalla, näkyi myös taloja.

- Vaunu mars, tiukka vasen.

Salminen pyöritti rattia. Vaunu taipui ja keula alkoi painua kohti ojanpohjaa. Salminen vaihtoi nopeasti automaatista pakkoykkösen ja kytki sekä pitkittäis- että poikittaislukot.

Harva lepikko kaatui kun kuusi pyörää vetivät sutien neljätoista tonnia massaa eteenpäin. Takana oleva vaunu päätti tehdä saman.

- Alfa, Alfa nolla kaksi, tavoitteessa.

Metsästä juoksi jääkäri Salmisen oven viereen. Hän huusi ja viittoili taloja kohti.

Ampuja laski sarjoja omakotitaloon. Pian talo savusi ja liekit iskivät ikkunoista.

Alanen katseli palavaa taloa. Se ei herättänyt hänessä riemua. Talo vaikutti uudelta, joku oli sen rakentanut uskoen tulevaisuuteen, omaksi kodikseen.

Jääkäriryhmä juoksi heistä ohi oikealle. Vihollisen jalkaväkiryhmän jäänteet pakenivat. Ilmeisesti tässä oli ollut komentopaikka, koska yksi vaunu oli säästetty tähän.

Vasta nyt Alanen huomasi olevansa hiestä märkä. Kurkkua kuivasi. Hän otti kenttäpullon ja joi kaksi käsin. Kädet vapisivat.

Sodan työ oli tälle päivälle tehty.

*