Kuuntelen
Tyhjyyden ääntä
Tekojeni kaiut
Traumojen aaltojen osuessa
Elämäni virran rantoihin
Rautaemon kasvattamalle
Epäilyksen siemen
Heijastettuna valkokankaalle
Sanojen painojen kuuntelu
Pääkallo kasvojen takaa
Hymyilee ikuista hymyään
Menetin hänet
Koska en osannut luottaa
Että vakautta on olemassa
Että puukonterä selässä
Ei ole normaaliuden mitta
He sanoivat minulle
Kuolevansa
Ellen tee kuten halutaan
Lähtevänsä
Ellen muutu
Rakastavansa
Mutta vain itseään
Lapsen pelko
Edelleen
Sisimmässäni
Pelko pimeydestä
Yksin
Sieluni mosaiikin sirpaleet
Repivät edelleen haavoja.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti