Mustaa balsamia

 Kaleju ielalla
Kaikuvat iloisten laulujen sävelet
Kevään pimeän lämpimässä yössä
Mustien kissojen silmien alla
Kuljemme historian kivisiä polkuja
Tuomiokirkon kellojen soidessa

Vapauden hinta meitä tervehtii
Mustalla olemuksellaan
Kiväärimiehet ikuista vartiotaan
Rannalla Väinäjoen seisovat
Suurvaltojen pelien varjot
Täällä vielä vaeltavat

Kirsikoiden kukkiessa
Tervehdimme riimuista puuta
Uuden ja vanhan maailman sävyissä
Maalataan sielunmaisemaa
Muistoja luodaan
Kuin kerran aikoinaan

Kellareissa
Tuoksuu humalan vahva voima
Holvikaarien alla soivat
Kielet, jotka kadotukselta
Ovat monta kertaa välttyneet
Täyden mahan hyrinässä
Nostamme maljan vapaudelle

Halkaistuissa aivoissa
Voimme nähdä sisimpämme
Kallojen seassa
Ei ole naista tai miestä
Rikasta tai köyhää
Nuorta tai vanhaa
Vaisun hymyn takana
Ihmiselämän pajunvitsa
Maallinen on sielumme perusta
Tietoisuuden painava tunne
On rakennusohjeista kiinni

Elämän haavoihin
Hieromme mustaa balsamia.

*