Hymyilen

Hymyilen 
Harva näkee taakse
Naamioni nauravan
Yön tummuuteen
Öisen lammen syvyyteen
Kuikan ikävään

Tunnen
Ruosteisen veden syleilyn
Pohjattomuuden
Sen kylmyys,
Vapaus
Hitaus,
Lohduttomuus

Vauhti kiihtyy
Hiidenkirnu minua vetää
Näen
Kuinka kehoni tempoilee
Syvemmälle!
Syvemmälle!
Pohjaan asti

Kellarin ovet
Raudalla lukitut
Teräksellä kahlitut
Kauhujen vuodet
Hikoilevat verensä
Seinistä

Miksi taistella?
Miksi räpiköidä?
Kuin siipirikko
Miksi uida virtaa vastaan
Joka minua vetää?

Vain tuhka
On kaikille yhteinen.