Iku-Tiera ja Hiien hirvi

Kulki kiivaast koikkalaine 
Jokusen kuusen ikäne
Siinä nopeasti lasetteli
Polkujansa poikkelehti
Hiien hirvettä tavotteli
Sarvipäätä koetteli
Keihäs keikku olallansa 
Teräksenä kimalteli 
Sille hiljaa puheli
"Anna mulle yksi vielä
Toista en huolehi 
Kolomatta konsanansa
Ollos viimone karvaturpa
Jonka kallon koputtelen
Petäjähän nakkelehen"
Hiisi hiljaa kuiskutteli 
Poroansa poikutteli
Sarvipäätä mierotteli
"Kulje ohi metsämiehen
Iku-Tieraa kutittele
Keihäsmiestä kiusottele
Viimokseksi vannoo valal
Ainooksi tulevaksehen
Koeta poikane onneas 
Hiien hirvee yhyttele!"
Näki hirven Iku-Tiera
Keihästänsä viritteli
Kovasti hää tempasihe
Lapaan osu, kaato peuran
Vuoti veri, kuohu hurme
Potki hirvi, tuli turma
Hiisi hiljaa itkeskeli 
Tieraa siitä maanitteli
"Viimosen anna ollakin 
Tämän karjan kaatajaisten 
Tahi Tuonen tummaan virtaan
Väinön sut pistän laulamaan
Sylehen syykseen hukkumaan!"
Kumarteli Iku-Tiera
Hiittä siinä lohdutteli 
"Viimone on karvaturpa
Jonka keihäällä kellistän 
Seipäälläni seivästänen 
Juoskoon Hiien hirvi rauhas
Leppeästi kuljeskelkoon
Valalla vannottakohon
Verellä vahvistettakoon."
Myöntyi Hiisi verivalaan
Hyväks luki riimuisensa 
Siispä oli rauhassansa 
Hiien karja keihäiltänsä
Seipäiltä säästyi semminkin.