Kulki kiivaast koikkalaine
Jokusen kuusen ikäne
Siinä nopeasti lasetteli
Polkujansa poikkelehti
Hiien hirvettä tavotteli
Sarvipäätä koetteli
Keihäs keikku olallansa
Teräksenä kimalteli
Sille hiljaa puheli
"Anna mulle yksi vielä
Toista en huolehi
Kolomatta konsanansa
Ollos viimone karvaturpa
Jonka kallon koputtelen
Petäjähän nakkelehen"
Hiisi hiljaa kuiskutteli
Poroansa poikutteli
Sarvipäätä mierotteli
"Kulje ohi metsämiehen
Iku-Tieraa kutittele
Keihäsmiestä kiusottele
Viimokseksi vannoo valal
Ainooksi tulevaksehen
Koeta poikane onneas
Hiien hirvee yhyttele!"
Näki hirven Iku-Tiera
Keihästänsä viritteli
Kovasti hää tempasihe
Lapaan osu, kaato peuran
Vuoti veri, kuohu hurme
Potki hirvi, tuli turma
Hiisi hiljaa itkeskeli
Tieraa siitä maanitteli
"Viimosen anna ollakin
Tämän karjan kaatajaisten
Tahi Tuonen tummaan virtaan
Väinön sut pistän laulamaan
Sylehen syykseen hukkumaan!"
Kumarteli Iku-Tiera
Hiittä siinä lohdutteli
"Viimone on karvaturpa
Jonka keihäällä kellistän
Seipäälläni seivästänen
Juoskoon Hiien hirvi rauhas
Leppeästi kuljeskelkoon
Valalla vannottakohon
Verellä vahvistettakoon."
Myöntyi Hiisi verivalaan
Hyväks luki riimuisensa
Siispä oli rauhassansa
Hiien karja keihäiltänsä
Seipäiltä säästyi semminkin.
lauantai 13. lokakuuta 2018
Iku-Tiera ja Hiien hirvi
Tunnisteet:
hiien hirvi,
hiisi,
iku tiera,
kalevala,
kalevalanmitta,
runo,
runoelma
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti