Faaraoiden laulu

Aika kuluu

Hitaudella on virtansa

Tiimalasin sisuksissa

Kun vuosi vaihtuu

Missä olin, silloin kerran

Taaksejääneet

Vain harmaiden haamujen rivi

Naurut, jotka kimpoilevat mieleni seinistä

Uusi, mitä se tuo? 

Kouristuksia mahanpohjassa

Kuulen sen kuiskivan:

Vuoksella on vain yksi suunta

Sen aikojen alun virta

Hitauden julma huvi

Kun maailmanratas nitisee

Aika hioo kasvojesi pehmeyden

Karkeaksi paperiksi

Huomaat 

Aika, 

Aika on julma jumala

Olet elossa 

Vain kun nimesi lausutaan

Ja sitten

Aavikon hiljaisuus

Kuolleiden kaupungissa

Siellä, mihin aurinko laskee

Faaraoiden laulut

Ovat sinun kohtalosi. 

*