Käki

 Käki kukkuu 

Latvassa, kyyneleen

Kieräytän poskelleni 

Huomenna poveen maan

Taas yksi poika lasketaan

Käki kukkuu taas

Vartioon uuvahtaa

Yks jo toinenkin saa

Kuu yllä tämän maan

Varjoja eteen heittää

Tuuli puskaa viskoo 

Partio pulkkaa kiskoo 

Näreen tuon takaa

Käki heitä katselee

Kirjeet kotiin viedään 

Mihin tie jääkään 

Surunvalittelut annetaan

Siellä jossain kaatuneen 

Lyijyä kuumaa

Tarjotaan aamunkoissa

Iltahämärässä

Taas hautaa kaivetaan

Ei pelasta pimeyskään 

Kukunnan käen kuulevaa.

Sotamiehen laulu

 Minä kannan 

Armeijoita selässäni

Minä olen jalat

Jolla selkäranka päätä kannattelee

Minä kärsin

Kylmyyden

Tunnen nälän kalvavan voiman 

Toisten kangaspalojen vuoksi

Minä juoksen

Ryömin 

Kaivan

Ja teen kaiken uudestaan

Parin metrin takia

Ei minusta lauleta lauluja

Kasvottoman massan osasta

Ei marsalkansauva repussani heilu

Vie turhaa tilaa 

Parilta lisäsukkia

Minulle kukkuroin kärsimystä

Heille katinkullan kiiltoa

Tuhka meille kaikille yhteistä

Vain elämän laulu kaukaista.

White horse

 Gimme my horse

My China White

Snow on tip of the needle

Beast through both them veins

Junk on the trunk 

Skag in the truck

Smack on the wrist

H for the Hero

My brown dreams

All the dope but no hope

I used to be like you 

Car and wife

Fruits of love 

On my table too 

But the rotten rots them all 

Gates of heaven on Earth 

For the time of the rush

Purgatory of Hell 

For the time of lack

Gimme my horse

My China White

Snow on tip of the needle

Beast through both them veins

Junk on the trunk 

Skag in the truck

Smack on the wrist

H for the Hero

My brown dreams

All the dope but no hope

Nights are cold

My heart is colder

Blue lights of the station

Giving me a headache

Yell at me

Insult me when passing by

But your fate will be the same

In the end 

We all are ash

Gimme my horse

My China White

Snow on tip of the needle

Beast through both them veins

Junk on the trunk 

Skag in the truck

Smack on the wrist

H for the Hero

My brown dreams

All the dope but no hope

We all are the same

Ash wanting to be God

You pray for the Heavens 

I fly through it

You are empty as I

Pain is the same

I just have the ways 

Gimme my horse

My China White

Snow on tip of the needle

Beast through both them veins

Junk on the trunk 

Skag in the truck

Smack on the wrist

H for the Hero

My brown dreams

All the dope but no hope

Ash

Is the final answer.

Feuer frei

 Feuer frei

Let them come closer

Their doom is near

Blood rushes high

Feuer frei

Eyes in the sky 

Tell them we are here

We don't care

Feuer frei

Tracers fly through air

Killers are free

Screams of pain 

No mercy is given 

Feuer frei

They came here 

To rape and pillage

They came here 

To kill us all

Feuer frei

They came

To their own grave 

Let the sunflowers grow the fields!

Feuer frei!

Feuer frei!

Feuer frei!

Auringonkukkien aika

 Muhevien peltojen maassa

Auringonkukkien aika

Viikatteella kylvetään 

Mitä kaasulla niitettiin 

Kadulla lapsen silmien edessä

Aikuisten maailma

Kuolevien miesten halujen mukaan

Karjaa ajetaan teuraalle

Tikka nakuttaa 

Nakuttaa 

Nakuttaa...

Isoisä keihästään puristaa

Katsoo harmaiden silmien läpi 

Läpi aikojen virtojen 

Kuolema ohi kulkee

Hänelle nyökkää 

Isät hautaavat poikiaan

Narreista tulee johtajia

Johtajista narreja

Vääriä kuninkaita

Oikeita sotilaita

Vanhojen valtakuntien tuhkasta

Kasvaa uusia

Tyhmyys

Välinpitämättömyys

Kaivavat syviä hautoja.

*

Ihmisensilmäinen

 Ihmisensilmäinen

Itke leposijallani puolestani

Älä itke mitä olen tehnyt

Itke ihmissuden kirousta

Johdata viimeiselle joelle

Mustien joutsenten luo

Ihmissusi 

Etsien hopealuotiaan

Eilen tuolla

Täällä tänään 

Huomenna jossain muualla

Polku kulkee 

Minne vie, 

Sitä tiedä ei

Ken vierellä

Pitkään, 

Lyhyesti

Räyhähenget 

Sivuun haluavat johdattaa

Tuskissaan huutavat

Kuolleen sielunsa tuskaa

Kuolemalla on 

Siskoni kasvot

Eellusmiehet 

Kävelevät vastaan

Kalevalan noitien poika

Maailma välähtää silmiesi edessä

Mennyt, tuleva

Näet langat,

Jotka kaiken yhdistävät

Tunnet hermopäätteidesi kuumuuden

Tuhannen ampeerin voimalla

Tumma lampi

Maailman rajalla

Suomaiden juurella

Suden jälkien vieressä

Ilo on korkein veisunsa

Surun dueton ohella

Jääkukkien laaksoissa

Korpien laulujen kaiussa

Veresi

On ainoa perintösi.

*

Arvet

 Katson

Käsivarteni raitoja

Niiden suuntaa ja muotoa

Näen haamun 

Seisovan vieressäni 

Niiden aamujen varjot

Valehtelit 

Sanomatta valhetta

Elit unelmien pilvissä

Vaikka jalkasi eivät kantaneet

Savupilven takaa 

Katselit vaaleanpunaista maailmaa

Missä rahaa ja huolta ei tunneta

Kannoin 

Sinua hartioillani

Upposin syvemmälle

Sumuisen suon sisään 

Käydessäsi tässä maailmassa

Raivolla täytit itsesi

Päästit valloille pelkosi

Pelkäsit,

Että haluan mennä

Vaikka todellisuudessa

Halusit itsellesi vapauden

Olen mennyt

Kulkenut jo jonkin matkaa

Mutta arvet jäävät

Syvälle sisimpääni.

*

Hukka

 Yksinäinen susi

Mihin kulkenet

Poluilla noilla kivisillä?

Missä huudat huutosi

Tunturin laelta 

Ulvonnan tuon 

Kutsun kaukaisen?

Mustan turkkisi harmaat

Kertovat päivistä eletyistä

Arpesi haalenneet

Taisteluista menneistä

Vielä, vielä kantavat

Jalkasi

Vielä ovat hampaasi terävät

Kuljet ilman laumaa

Laumaa vastaan 

Vaan et halua kumartaa

Tuoni vieressäsi kulkee

Moni sitä kavahtaa

Tumman lammen pinnasta

Näet itsesi. 

*

Petäjä

Mikä tuhosi jumalat

Vanhojen seitojen ajat

Kun kalliot puhuivat

Ihmisen kielellä 

Ystäväni,

Naulaa peuran kallo petäjään

Päästä hänet

Takaisin yliseen

Anna rauha yhdelle sielulle

Kun omallesi et

Varjot hiipivät luoksesi

Puhuen haaraisella kielellä 

Suitsukkeensavussa 

Louen taian tenho 

Taotun terän viileys

Mustan lammen syvyyksistä

Tulen ja veden liitto

Suonen sykkivän vieressä

Sampoa et saa

Hiiden hirveä tavoittele

Mustan joutsenen laulu 

Sillä viimeisellä joella. 

* 

Kesäyö

Hiljaisuus

Pimeiden verhojen takana

Naurujen heijastus

Seinien uurteista

Iloisten kasvojen rivit

Kuin okavyön pisto

Sydämeni ympärillä

Näen pääkallon

Hymyn takana

Tunnen talven viiman

Kesätuulen mukana

Iloisuudessa 

Surun siemen

Naurussa

Hiljaisuuden ydin 

Aamuissa

Näen langan lyhenevän

Näen 

Maailmankaikkeuden

Välähdyksenä mielessäni

Näen aika-avaruuden

Hopealankojen verkon 

Valkoisten valheiden kudelman

Naamion 

Jonka takana 

Tyhjyyden iättömät kasvot

Mittaamattoman pimeyden sylin 

Elät vain niin kauan

Kuin nimesi lausutaan

Erakkojen kohtalona

Elävien kuolleiden maailma.

*

 

Luut

 Luuni lepäävät

Vuorten huipulla

Tuolla jossain

Kutsuen minua

Kuoleman koskettama

Aina yksin 

Tumman lammen heijasteessa

Näen itseni 

Ja se näkee sisimpääni 

Anna minulle hiljaisuus

Tuulen pyyhkiessä hikeäni 

Kumartuessani näkemään 

Edellisen elämäni 

*

Kiiltävien nauhojen valtakunta

 Kiiltävien nauhojen valtakunnassa

Onnenpyörän aika

Ruletti pyörii 

Vaan kelle osuu arpa?

Vanhan jäniksen katseessa

Tiedon tuska

Äänessä

Katkeruuden kalkki

Kahlehdittu kateus

Pahin kaikista

Menneisyys

Lasikatollaan kasvun tukahduttaa

Viha ketunpojan lailla jyrsii

Tuijotan suolammen pintaa

Nähdäkseni oman peilikuvani

*

Neuvostojen hautamarssi

 Kranaatin räjähdys havahduttaa. Kuulen aseiden tulituksen repeävän.

 Ne ovat jo täällä, välähtää mielessäni. 

Olen viimeisten tuntien aikana lähinnä kävellyt ympäriinsä, tarkkaillen puolustusvalmisteluja. Kaupunki on jaettu sektoreihin, niistä vastaavat yksiköt ovat tehneet valmistelut. Adjutantiksi valitsemani yliluutnantti on ollut tehokas. En tiedä hänen nimeään, enkä jaksa selvittää. Tässä vaiheessa, nimet ovat merkityksettömiä. 

Olen jättänyt Marquardtin haltuun omat joukkoni. Ne muodostaisivat reservin kaupungin keskustaan. Jokaisella sektorilla olisi omat reservinsä, mutta jos se ei riittäisi, heittäisin omani tuleen. Tiedustelijani mukaan vihollisen panssarikärki on edennyt pohjoisessa ohitsemme. Etelästä ei ole tietoa. 

Kuuntelen yhä yltyvää aseiden pauhetta. Se yltyy niin, että yksittäisiä laukauksia ja aseita ei voi erottaa. Näen ilmatorjunnan nuorten poikien katsovan pelokkaasti tulituksen suuntaan. 

Olen rauhallinen. 

Radisti ei ole edelleenkään saanut yhteyttä esikuntaan. Luultavasti koodikirjakin on jo vanhentunut, tai esikunta kantomatkan ulkopuolella. En ole kertonut asiasta muille. Olemme loukussa, ja velkojat jo ovella. Mutta toivo antaa voimaa ihmeisiin. Ja mihinkään muuhun ihminen ei takerru kuin toivoon. 

Kuljen takaisin esikuntaani. Saapuessani lähetti huohottaa jo paikalla, antaen ilmoitusta yliluutnantille. 

- Herr Sturmbannführer, vihollisen tiedustelujoukkue torjuttu eteläisellä sektorilla. 

- Hienoa. Omat tappiot? 

- Pari haavoittunutta. 

- Vihollisen tappiot? 

- Yksi kevyt panssarivaunu, ehkä ryhmän verran kuolleita.

 - Hyvä. Jatkakaa. 

Lähetti ottaa asennon ja kääntyy kannoillaan. 

- Tiedustelujoukkue. Se tietää sitä, että pääjoukot ovat parin tunnin päässä, sanon yliluutnantille. 

- Tehostakaa puolustusvalmisteluja, työkomennuskunnat ovat käytössänne, käsken. 

Olen koostanut työkomennuskuntia siviileistä. Niiden johdossa on SA-miehiä. Osa protestoi, että joukossa on muutamia juutalaisia. Vastasin, että lopullinen ratkaisu tulisi kyllä meille kaikille. Pulleaposkinen SA-mies availi suutaan, muttei uskaltanut sanoa mitään. 

--- 

Pölyä tipahtaa kellarin katosta. Maa järisee. Ryssät ovat päättäneet pyyhkiä meidät kartalta. Stalinin urut soittavat neuvostoliittolaista hautamarssia. 

Muistan sen pakkasyön, jolloin ensimmäistä kertaa kuulin sitä.

Tämä ei ole enää se vihollinen, jota vastaan silloin taistelin. 

Juuttisäkeistä ommelluissa toppatakeissa uraata huutavia talonpoikia. 

Sillä aikaa kun olin rottajahdissa ja täyttämässä koneiston tarvetta ihmismateriaalille, se muuttui. 

Oppi. 

Muuttui peilikuvaksi. 

Kuten oma peilikuvani muuttui pääkalloksi.

Vaurioitunut käteni vihoittelee taas. Myrskylyhdyn valossa kaadan itselleni hieman konjakkia, sen verta että saan huuleni kasteltua.

Katson valon ja pimeyden hämärässä kyyristeleviä hahmoja.

He luulevat vielä elävänsä. 

Että vielä tulee suuri vastaisku ja vapauttaa meidät.

Kohti lopullista voittoa.

Kysykää kuudennelta armeijalta, miten hyvin silloin sujui. 

Heitä johtaa itse Kuolema. 

Tykistötulta on jatkunut jo tunnin. 

Hieman ennen sen alkua radisti sai vihdoin lyhyen yhteyden esikuntaan. 

Sieltä sanottiin:

Pitäkää pintanne, Festung Weiler. Lopulliseen voittoon! Saksan kansan katse on teissä. Eläköön Führer!

Mietin, osaisiko Saksan kansa osoittaa kartalta edes missä olimme. 

Kasvattaisimme uusia auringonkukkia näille muhevan mullan pelloille. 

Nostan pimeässä peltimukia. 

Vuoroni on tullut.

*

Kylmänmusta taivas

Pehmeiden sänkyjen valtakunnassa  

Okapiikkien paino lihaksissa

Hiljaisuuden aika

Äänettömien huutojen tyhjät kauit

Helvetin tulen pelossa

Noitarovion hehku 

Iänikuinen häpeä

Rukoukseen puristuneessa toivossa

Kylmänmustalle taivaalle

Kulissien taakse

Katoaa maailma 

Tässä vai toisessa?

Ei enää tiedä

Savun kietoessa lonkeroitaan

Vetäessä kohti 

Valkoisen huoneen pimeää

Veren painolastissa

Tummuuden siemenet

Kielletyn hedelmän kaipuu 

Liian syvällä

Vain haudan pohjassa

On perillä.

*

Kympintappaja

 Näen pölähdyksen penkassa.

"Vasemmalta ylhäältä ohi", kouluttaja toteaa. 

Näen sen itsekin. Tältä etäisyydeltä luodilla kestää aikaa osua maaliinsa. 

Teen latausliikkeen. Hylsy lentää korkealle. 

Rauhoitu, sanon itselleni. 

Tuen vasemmalla kädelläni perää tiukemmin olkapäätäni vasten. Siirrän ristikon mustan gongin päälle. Se vaeltelee hengitykseni mukana. 

Rauhoitan hengitykseni. Ristikko liikkuu enää vähän ylös ja alas. Vedän ilmaa sisään. Siirrän etusormeni liipaisimelle, ensimmäisen nivelen kohdalle. 

Uloshengityksen mukana alan puristaa. Liike ei ole kuin millin kymmenyksiä. Jyrähdys, kevyt tuuppaus.

Gongi heilahtaa.

"Osum...", kouluttaja on sanomassa, kun teen nopean latausliikkeen, siirrän ristikon paikoilleen ja lähetän seuraavan matkaan.

Vielä heiluva gongi saa lisää potkua. 

Ammun muutkin ripeällä tahdilla. Ristikko kohdilleen, hengityksen rauhoitus, uloshengityksellä liipaisimen puristus, jälkipito, lataus. 

Ei osuminen ole vaikeaa. Pitää vain rauhoittaa itsensä. 

Viimeinen luoti lähtee. Gongi ravistaa itseään kuin haluten paeta siitä kiinnipitävästä kumisesta pakkopaidasta.

"Hyvin ammuttu!" kouluttaja sanoo virnistäen. 

Tuijotan rataa. Addrenaliini alkaa palata. Se tulee aina jälkikäteen, ryöppynä. 

Käännyn ja hymyilen.

"Tarkalla aseella on helppo ampua."

*

Hiljainen tuoni

 Kuoleman pieni koputus

Jokaisen lyönnin vieressä

Hiljainen tuoni

Seisoo ja hymyilee

Sillä on sukusi kasvot

Sillä on veresi vaakuna

Vie minut, sanot

Vie jo pois

Älä pidä löysässä hirressä

Hän hymyilee, 

Kääntyy ja kävelee

Ei ollut tänään päiväsi

Vaikka kolmastoista.

*

Sanat

 ruosteisen teräksen leimu
ilta-auringon sävyssä
kertoo, mitä haluaa
entropiaa et paeta voi

kuninkaiden kultaketjujen loisteessa
on maan tumma sävy
graniitin painossa
on muisto ytimen voimasta
laattojen vaelluksen rinnalla
olemme päästäisiä

sillä me haluamme kirjoittaa
katoavat sanamme
sillä me pelkäämme
kaikkeuden tummaa syliä
jonka reunalla kävelemme
sillä se hymyilee
omaa hymyämme

Pääskysen laulu

 Laula laulusi, pääskynen
Huuda huutosi, haarainen
Kesän tuloa julista
Alkuja päiviä touon
Vapaiden vetten aikoja
Laineiden laukkaa järvellä

Rauan aika, terän aika
Sotarumpujen kumussa
Muhevien multien mailla
Auringonkukkia kasvaa
Siemen uutta toivoa itää

Mustan auringon alla
Karjalan vaakunainen
Susiloukku sutta saalistaa
Karhun karjuntaa kuuntelee
Lipunkantaja kiertelee
Silmä moukaria ohjailee

Moskova palaa
Meren syleilyyn
Näkki vie omansa

Myrskyä niittävä
Myrskyyn on hukkuva
*

Graniitin muisti

Kuuni,
Kuuni
Kahtalainen
Yöllä heijastat valosi
Päivällä annat pimentosi
Väsynyt sydämeni
Kantaa sinunkin pelkosi

Halkaistun männyn tuoksussa
Koko elämänkaari
Tumman lammen pinnassa
Omakuva pimeyden takaa
Ei ole muuta jumalaa
Kuin aika
Sen armottomuus
Kuolevan lihan paino
Hitaus kellon kierrossa
Nopeus päivien kulussa

Hiljaisuus mieleni sisällä
Paluu laaksoihin
Jääkukkien ikävään
Mustien joutsenten huutoon

Käsivarteni kantaa
Hiiliteräksen muistoa
Valoja vannottuja
Rautaporttien taakse
Kirveenkantajien muistoa

Vain graniitti muistaa
Pahantekijöidensä kasvot.

*

Valot seinissä

 Kuuntelen

Valon heijastusta seinistä

Kaihdinten raoista

Näen

Oman itseni pimeydessä

Seisomassa oven suussa

Yksinäisyyden taakan

Kuljen 

Sitä polkua jota ei moni kulje

Kohti myrskyä, en aurinkoa

Sillä jossain tuolla

Luuni menneestä elämästä

Kutsuvat minua

Ilon lauluissa

On aina kuoleman helähdys

Ja kuoleman veisuissa

Pieni ripen toivoa 

Sillä vain kantajat tietävät

Minuutesi painon. 

*

Bayraktar

Miehittäjät tulivat idästä

Formuissa uusissa, koneisto kuosissa

Mut suli heidän aseensa puomilla

Bayraktar

Tankistit puskissa piilee

Keittoa ryystää ja puhaltaa hiileen

Mutta rasva jo paloi ja kiehui jo yli

Bayraktar

Lampaat tulivat idästä

Tehdäkseen utopian Auringon Isästä

Mutta paras paimen on meistä

Bayraktar

Väitteensä aseena huojuu

Tykit ja raketit alkavat puhuu 

Meil viimeinen sana on

Bayraktar

Miliisi avaa keissinsä kuolleista

Ei jälkeä jäljelle jää, syyllistä

Ketä syyttävät kaukana idässä? 

Bayraktar

Halusivat vallata voimalla

Annamme takaisin innolla roimalla

Ryssien rosvot haamuiksi tekee

Bayraktar

Kremlin mulkku propagandaa vääntää

Kansa uskoo mihin vain päänsä kääntää

Nyt uusi on tsaari kun tyhjä on laari

Bayraktar

*

(Vapaa suomennos laulusta Bayraktar) 

Susi

Riuhtoo,

reuhtoo

Tuonen voima

Ketjuissaan ulvoo

Vapaaksi pääsyä vaatii

Kylmä veri

Sydäntä särkee

Raastaa rintaa 

Sisältä syö 

Peilistä katsoo 

Tumma katse 

Mustien siipien havina 

Kointähti, 

Kointähti 

Vie tämä valkoinen hehku 

Jäinen ahjo 

Vie kuolemanenkeli 

Joka ympärilläni kävelee

Kahleiden teräs väsyy

Suden poika

Jota koiraksi luullaan

Mutta koiran sisimmässä

Ei ole tumman lammen syvyyttä

Hiljaisuuden viisautta

Teräksen kylmyyttä

Sutta ei kahlita

Vain koirat. 

*