Sotamiehen laulu

 Minä kannan 

Armeijoita selässäni

Minä olen jalat

Jolla selkäranka päätä kannattelee

Minä kärsin

Kylmyyden

Tunnen nälän kalvavan voiman 

Toisten kangaspalojen vuoksi

Minä juoksen

Ryömin 

Kaivan

Ja teen kaiken uudestaan

Parin metrin takia

Ei minusta lauleta lauluja

Kasvottoman massan osasta

Ei marsalkansauva repussani heilu

Vie turhaa tilaa 

Parilta lisäsukkia

Minulle kukkuroin kärsimystä

Heille katinkullan kiiltoa

Tuhka meille kaikille yhteistä

Vain elämän laulu kaukaista.

Savu

Näen taas sen

Ihmisen luonnon 

Unohduksen kaipuun 

Savuna nousevan

Lihan kipu 

Kavahtaa tuskaa mielen 

Sen rautaporttien taakse

Painuneiden aatosten tulva

Voi hukuttaa vahvimmankin

Vain sävelten suojamuuri

Pitää veden kaukana

Tumman veden

Suolammen

Joka sisuksiinsa vetää

Toivot 

Kultaisten huulien suudelmaa

Menestyksen päihdyttävää humalaa

Sillä

Kuolematon on nimesi

Huulien sitä väreillessä. 

*