Aseveli

 Kävelen 

Muistojen kujia

Aikoja 

Kauan sitten haihtuneita

Kuvia 

Ajan kuluttamia

Taotaan 

Vaikeuksien alla

Ketjut

Verta vahvemmat

Ajan virta 

Kohinassa 

Sanojen kaukaisuus

Valoja vahvempi 

On ystävyys.

*

Värinä

 Tyynen veden hiljaisuus

Udussa kulkevia hahmoja

Auringon säteiden seittejä 

Mihin elämä vei

Kallioiden alla

Mihin antoi 

Peilien heijastukset?

Iiristen välissä

Laaksojen ketjut

Vuorenhuippujen kohoamiset 

Mariaanien hauta

Kuun pinnalta

Värähtelee 

Maailmankaikkeus

Seittejä pitkin kulkee

Tieto ajasta 

Kellotaajuuden lomittuessa

Kosketuksessa

Rikkinäinen mosaiikki 

Tuijottaa katosta

Elämän ikuisia kysymyksiä

Samoja, vaikeita vastauksia

Kuolema muistuttaa 

Sydämen tärkeydestä.

*

Syöpä

 Lauletaan 

Viimeisten laulujen sinfoniaa

Tanssitaan 

Hitaiden tähtien tahtia

Elämän kivisillä poluilla

Kuolema seuralaisena 

Ensimmäisistä hengenvedoista

Hautakiven alla

Hän, jota ei ollut

Elämän väsymys 

Painaa käyrien hartioiden kaarta

Usvan seassa 

Varjojen maailma

Kyynelten suolaisuudessa

Katkeruuden maku

Yrittämisen jälkeen 

Vain tuhkan musta väri

Haudatkaa 

Kohti juhannusta katsomaan.

*

Helmikuu

 Kevättalvisessa auringossa

Lupaus lämmöstä

Hyytävän tuulen keskellä

Neuroverkkojen tuska

Verkkokalvojen kankaalla

Kyynelten maussa

Katkuruuden suloinen suola

Kehon kuolevaisuus

Sankaripatsaiden rinnalla

Kullan hymy hampaissa

Tuskan sijalla

Tuijotan Otavaa

Aikaa koskaan palaavaa

Pohjoisen tuulia 

Etelän mailla

Tänään täällä 

Huomenna muualla.

*

Linnavuori

 Jäisen härmän seassa

Muisto menneestä kesästä

Syvällä graniitin sisässä

Auringon lämmön hiven

Pakkasen raapiessa kasvoja

Kantaa pihlaja

Pyhyytensä painoa

Harteillaan

Talven leutoa

Huomisen huolia

Tikan taonnassa 

Hitaiden päivien kulku

Synkkien kuusistojen varjossa

Häivähdyksiä olennoista

Kauan täällä vaeltaneista

Taottiin kirjokansi 

Taottiin kauan sitten

Taottiin kirjavaksi

Taottiin loistavaksi

Taottiin kullasta aurinko 

Taottiin hopeasta pilvet 

Taottiin raudasta myrskyt

Petäjässä

Mesikämmenen kallo 

Yliselle tavoittelee 

Elämälle vihelteleepi

Tuulella kuiskaileepi 

Linnavuoren laella

Soturi kauas katsoo

Katsoo kohti itää 

Katsoo soihtujen ketjua

Kuuleepi sotarummun kumua

Naakan silmissä

On ihmisen katse.

*

Sudenpoika

 Pimeän marraskuun tähtien alla
Kaukaisten maailmojen tenho
Niiden vilkutellessa
Menneisyyden valoja

Sudenpojan rinnassa 
Melankolian hiilenmuren
Elämän mahdin edessä
Sen musertavan voiman alla
Katoavan ajan perhosten tanssi

Katseessaan 
Tummien korpien kaiku
Äänessään 
Tunturien sävel

Ei ole 
Annettu puntaria
Jolla sydämiä punnitaan
Jolla sieluja tuomitaan

Vain katseensa
Joka näkee pidemmälle
Syvemmälle
Maankuoren alle
Tuonelan virtojen ylitse

Otavan takana
Pohjantähden alla
On verensä perintö
On sukupolvien kaiku

Sydämenlyöntiesi määrä
On aina sama.

*

Vanha

 Hiljaisuudessa 
Lausutaan 
Painavimmat sanat

Pimeydessä
Nähdään 
Kirkkaimpien valojen loiste

Tähtien tuikkeessa
Menneiden muistojen kyyneleet
Ajasta, joka koskaan ei palaa

Tummana varjona
Seuraa haamujen vana
Häilähdys silmänurkassa

Mihin jää tulesi
Hiipuu kipinäsi 
Pakkasen tuulessa?

Väsyneenä kulkemaan
Painaa pään jäkälään
Korven kätköön lepäämään 

Vain korpin huutojen kaiku 
Jää muistona 
Luovuttaneesta

Ajalle
On pitkä matka.

*

Ajan maku

 Syksyisten tummien vesien alla
Kaatuneiden puiden muisto
Menneiden aikojen virrat
Järven selkää kutittavat

Väsyneiden lehtien havinassa
Kesän viimeisten sanojen tenho
Muhevan mullan mailla
Esi-isäin jäljet kalliossa
Muistona ajoista
Jolloin maailma syntyi
Munankuorista

Aamun kosteus iholla
Sumun haamut peltojen yllä
Hitaus pääskysen lennossa
Aurojen kuvat taivaalla

Auringon kierrossa
On ajan maku.

*

Kyynelten tie

 Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Sisimpäsi seinille
Maalataan väreillä 
Kuiskausten sillan lauseet

Sydämesi rytmin sekaan
Piilotetaan sanojen kaiku
Elämän sykkeeseen hukutetaan

Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Laulujen kietovaan hymniin
Sävelten loisteeseen upotaan
Iankaikkisuuden syliin vajotaan

Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Vain tuhkan armosta
On maailman tuska.

*

Hämeen kallioilla

 Pitenevien päivien edessä
Katoavan ajan huntu
Pääskysten leikissä 
Elämän kierron kaiku 

Virtaa Vanaja 
Ikiaikaista uomaansa
Kallioiden kuiskinnassa
Hämeen korpien muisto
Esivanhempien askellus
Saniaisten seassa
Satakielen laulu 
Pisintä päivää juhlii

Tanssii lempi
Auringonlaskun tulessa
Järven rannalla 
Veden sumussa
Maahisten kullan tenho

Kuoleman maille 
Painuu aurinko 
Ulvonta säteitä tavoittaa
Kalliolle lepoon 
Käy harmaja 

Rautaisten porttien takaa
Vastausta kuulla saa.

*

Kirsikoiden kukkiessa

 Kävelen
Keväisen aamun säteissä
Katselen
Lintujen lentoa
Yhden ajan loppua

Vereni kantama kirous
Nojaa olkapäähäni
Hymyilee ikuista hymyään
Hivelee niskaani
Kuiskii hitaita sanojaan
Rautaisten porttien toiselta puolelta
Epärytmisen taonnan tahdissa

Avaamattomien ovien tuska
Takaraivossani
Sanomattomien sanojen paino
Kasaan painuneiden hartioiden päällä
Tekemättömien tekojen aaveet
Leijuvat silmieni edessä

Tulevaisuuteni
Kulki muille teille
Haaveeni
Kuoli aikaiseen hautaan
Aika ajoi kiinni
Epäröivän

Tunnen luisen käden kädessäni
Pohjattomien silmien katseen
Pakenin
Sitä, joka meidät kaikki löytää
Tanssiin, viimeiseen

Kukkivien kirsikoiden aikaan
Kuolevat haaveet.

*

Mustaa balsamia

 Kaleju ielalla
Kaikuvat iloisten laulujen sävelet
Kevään pimeän lämpimässä yössä
Mustien kissojen silmien alla
Kuljemme historian kivisiä polkuja
Tuomiokirkon kellojen soidessa

Vapauden hinta meitä tervehtii
Mustalla olemuksellaan
Kiväärimiehet ikuista vartiotaan
Rannalla Väinäjoen seisovat
Suurvaltojen pelien varjot
Täällä vielä vaeltavat

Kirsikoiden kukkiessa
Tervehdimme riimuista puuta
Uuden ja vanhan maailman sävyissä
Maalataan sielunmaisemaa
Muistoja luodaan
Kuin kerran aikoinaan

Kellareissa
Tuoksuu humalan vahva voima
Holvikaarien alla soivat
Kielet, jotka kadotukselta
Ovat monta kertaa välttyneet
Täyden mahan hyrinässä
Nostamme maljan vapaudelle

Halkaistuissa aivoissa
Voimme nähdä sisimpämme
Kallojen seassa
Ei ole naista tai miestä
Rikasta tai köyhää
Nuorta tai vanhaa
Vaisun hymyn takana
Ihmiselämän pajunvitsa
Maallinen on sielumme perusta
Tietoisuuden painava tunne
On rakennusohjeista kiinni

Elämän haavoihin
Hieromme mustaa balsamia.

*

Kylmä kevät

 Kylmän kevään säteissä
On lupaus kesästä
Kylmyyden kourissa
On talven ruoskan muisto

Menneisyyden haamujen äänet
Hitaiden hermojen syövereissä
Muistojen perukoilla
Synkkien mielen kellarien alla

Vaipuu voimat kevään kimalaisen
Kylmyyden kalpeaan valoon
Uupuu toivo kesästä
Kuoleman kaihoon syliin

Aika valuu käsistämme
Sulavien koskien vauhdilla
Ja pian on jo vuosia
Niistä hetkistä
Joiden luulimme palaavan

Vain yksinäisen kaakkurin huudossa
Kuulemme vastauksen.

*

Kohtalon tanssi

 Tanssiessani
Elämän makaaberia tanssia
Näen heijastuksia
Seinien takana
Tanssivat hahmot toisaalta
Hopealankojen seiteissä
Helmeilee kyynelten suolainen sade

Punaisen taivaanrannan takana
Pyöreän pallon maailma
Tummien silmien kiillosta
Katsomme pimeydestä
Omakuvamme peiliä

Sateensyömien hautakivien joukossa
Maallisen mammonan tuhka
Reininmaan verenperintö
Näiden seitojen taustalla
Vain kuninkaiden sargofaagit
Tummien kuusten alla
Pohjolan kivisessä roudassa

Karhun vihellystä kuunnellutta
Ei voi eellusmies eksyttää
Tuntureiden laaksoissa
On hiljaisesti kuiskivia lampia
Autiokämpän seinillä
Päiväkorentojen alla
Hirteen kaiverrettuja salaisuuksia
Jääkukat ikkunoissa
Muistoina punaisen hehkun ajoista

Suolammen veteen sammutettu rauta
Kantaa vanhaa nimeä.
*

Erik

 Taivaalla
Tuhansien tähtien loisto
Karjalan mailla ja mannuilla
Sodan jylinän kaiut
Pakkasen purressa kasvoista

Sanomattomien sanojen paino
Muistellessani heitä
Joiden polkua kerran kuljin
Muistojeni hopeisten pallojen pinnalta
Näen kasvojen rivit
Kuulen äänien helähdykset
Haistan hengitystensä läheisyyden
Kosketuksien lämmön
Täällä korpien keskellä

Suljettujen ovien hämärässä
Huudan ikävääni
Täysikuun säteillessä
Vastuun painaessa
Leveiden hartioiden kaarta

Ei kukaan voi todistaa
Hallitsijan valtikan arvoa
Kuin kukin itsensä kanssa
Olen takonut vaarnan
Suolammen raudasta
Elämän kuumassa hehkussa
Suden ulvonnassa
On viisauden kaikkinainen kaiku

Kalevalanpojan veressä
On elämän salaisuuden ytimet.
*

Kaakkurin laulu

 

Kuolema kuljettaa

Miekkaansa elämän tahkolla

Hioo rosoiseksi 

Terän jonka langettaa

Hiipuvan valon äärellä

Heijastusten maailma vilkuttaa 

Linnan seinien sisällä kaikuu 

Menneiden elämien kaiut

Kiven matka hiekaksi

Ikuisuuden määrättömyys

Lausumattomien sanojen kaipaus

Saviseen maahan 

Haudattuna Reininmaan verenperintö

Jääkauden jälkeiseen multaan

Kauas pohjolaan

Sammaloituneiden ristien alla

Sinisen veren salaisuudet

Viimeisten pääskyjen mukana

Katoaa kesän lämpö 

Syksyn viileyden edeltä

Huominen on menneidensä orja

Maa on syntinen laulunsa

Hulluuden äärelle 

On kaivettu totuuden hauta

Hyvien aikomusten polulle

On naulattu kultaharkkojen ristejä

Hopealangoista on kudottu

Narrien naamioiden kyyneleet

Maailmanratas huojuu

Aikansa tahtiin 

Tanssivat tulet taivaalla

Aurinkotuulen mukana

Tappavan kauneuden lailla

Kuin sudenkorennot ruskossa

Tunturilammen äärellä 

Vain kaakkurin laulu.

*

Traumojen hinta

 Kuuntelen

Tyhjyyden ääntä

Tekojeni kaiut

Traumojen aaltojen osuessa

Elämäni virran rantoihin

Rautaemon kasvattamalle

Epäilyksen siemen

Heijastettuna valkokankaalle

Sanojen painojen kuuntelu

Pääkallo kasvojen takaa

Hymyilee ikuista hymyään

Menetin hänet

Koska en osannut luottaa

Että vakautta on olemassa

Että puukonterä selässä

Ei ole normaaliuden mitta

He sanoivat minulle

Kuolevansa

Ellen tee kuten halutaan

Lähtevänsä

Ellen muutu

Rakastavansa

Mutta vain itseään

Lapsen pelko 

Edelleen

Sisimmässäni

Pelko pimeydestä

Yksin

Sieluni mosaiikin sirpaleet 

Repivät edelleen haavoja.

*

Lyijykantele

 Tyhjien lauseiden valtakunnassa
Totuuden kerjäläinen vaeltaa
Vaeltaa kohti polun päätä
Hyvien aikomusten johdattamana
Kultaisten salien hohteessa
Lauletaan lyijyisellä kanteleella
Hopeisilla naamioilla leviää
Ikuisen hymyn loputon kauneus

Kuolevan ruusun elossa
On toivomme langat
Piikeissä sanamme
Haipuvassa tuoksussa
Muistomme

Valkoinen huntu sataa
Palavien totuuksien roviolla
Katoavan kesän muistoissa
On karvaan maun väri

Kyynelten aikana
Naurulla on sadistin kasvot.

*

Huominen

 Laulavat
Pääskyt keväästä
Laulavat laulun
Vanhan kuin elämä
Koivun kukkiessa

Yöttömän yön auringon säteissä
Koko vuoden lämpö
Huomisen huolet
Talven riesoiksi menkööt

Kenelle raaputat
Nimesi graniitin kylkeen?
Kuka on lausuva nimesi
Kun lautturi jo sinua vie?

Vanhan miehen kuoren alla
Sama nuori poika
Joka katsoo laskematon aurinkoa
Ja tuntee elämän riemun sisällään
Käsi kättä koskettaa
Kyynel poskelta vierähtää

Laula laulusi, pääskynen
Laula kaukomaista
Jonne lähdet talvisin
Laula paluusta
Juurille vaarojen
Yöttömään yöhön
Äärelle seitojen
Vanhojen hautakumpujen

Elämän kierrossa
Kipinä tuhkassa
Hiilen tummuus roihussa
Suolammen syvyydessä
On raudan koti

Laula laulusi, pääskynen
Laula
Huominen.

*

Unettomat yöt

 Unettomien öiden

Läpikuultava harso

Peittää silmieni sävyn

Juopuneet aivoni 

Näkevät kangastuksia

Suojakuoren läpi

Halkeamista kasvaa 

Pieniä varpuja

Kyynelten kastelemia

Rautaemon kasvattama

Hakee lämpöä 

Kuin vampyyri yössä

Vaan mitä voi rakastaa

Jos ei rakasta itseään?

Myöhäisen kevään valossa

Leijailee lumihiutaleita

Jäisten laaksojen muistoissa

Lauletaan orjuuden kahleista

Veren punaisena virratessa

Rautaa kantaessa

Vuodenkierrossa

Tanssimme takaperin

Kuilun reunalla

Tasapainoilemme

Katsomme horisontin taakse

Emmekä näe kohtaloa

Ainoa totuus

On mustan mullan värinen.

*