Erik

 Taivaalla
Tuhansien tähtien loisto
Karjalan mailla ja mannuilla
Sodan jylinän kaiut
Pakkasen purressa kasvoista

Sanomattomien sanojen paino
Muistellessani heitä
Joiden polkua kerran kuljin
Muistojeni hopeisten pallojen pinnalta
Näen kasvojen rivit
Kuulen äänien helähdykset
Haistan hengitystensä läheisyyden
Kosketuksien lämmön
Täällä korpien keskellä

Suljettujen ovien hämärässä
Huudan ikävääni
Täysikuun säteillessä
Vastuun painaessa
Leveiden hartioiden kaarta

Ei kukaan voi todistaa
Hallitsijan valtikan arvoa
Kuin kukin itsensä kanssa
Olen takonut vaarnan
Suolammen raudasta
Elämän kuumassa hehkussa
Suden ulvonnassa
On viisauden kaikkinainen kaiku

Kalevalanpojan veressä
On elämän salaisuuden ytimet.
*

Lady Fortuna

Lehdissä, maailmassa
Menestyksen kultahampailla
Hymyilevät sanovat
Itse ne takoneensa
Sammosta lohkaisseensa
Voimalla, vimmalla
Työllä, hiellä, tuskalla
Katsokaa, he sanovat
Me olemme jumalia
Omalla jalustallamme
Teidän kurjien yläpuolella
Kumartakaa meitä!

Heidän takanaan
Nainen ikuinen seisoo
Ikuinen, sokea syntymästään
Voimakkain kaikista
Jumalista vahvin
Onnen tai tuhon tuomaan
Kaiken työn hukkaan heittämään
Osattoman ylettömiin ylentämään

Vielä jumalatkin
Alas suistuvat
Vielä vanhanevat kauniit, komeat
Menestys tuuleen katoaa

Onnetar viereeni tulee
Kättään tarjoaa
Hymyilen, surullisna
Häntä jonkun muun kanssa
Taivaltaan jatkamaan kehoitan
Epäonnen syntymämerkki
Kädessäni loistaa

Parempi tavan miehenä Helvetin
Kuin orjana Onnen taivaan.

Palaa aurinko

Palaa aurinko
Tuhka maahan sataa
Pilvilinnojen jäänteet

Taivaita tavoittelin
Korkealle kurkotin
Maahan tuomittu syöksymään
Kamaraan lankeamaan

Viha raivosi, roihusi
Auringon lailla
Mieli kostoa uhosi
Kullervon lailla pauhasi
Kaiken uhalla

Nyt, tyhjänä kuorena
Naamio naurava
Jäätävän maan vankina
Kylmän tuhkan äärellä

Ihmisten keskellä,
Silti niin kaukana
Mietin, pohdin
Itsekseni jupisen
Parempiko Totuuden helvetissä
Vai orjana Unelmien taivaassa?