Aseveli

 Kävelen 

Muistojen kujia

Aikoja 

Kauan sitten haihtuneita

Kuvia 

Ajan kuluttamia

Taotaan 

Vaikeuksien alla

Ketjut

Verta vahvemmat

Ajan virta 

Kohinassa 

Sanojen kaukaisuus

Valoja vahvempi 

On ystävyys.

*

Värinä

 Tyynen veden hiljaisuus

Udussa kulkevia hahmoja

Auringon säteiden seittejä 

Mihin elämä vei

Kallioiden alla

Mihin antoi 

Peilien heijastukset?

Iiristen välissä

Laaksojen ketjut

Vuorenhuippujen kohoamiset 

Mariaanien hauta

Kuun pinnalta

Värähtelee 

Maailmankaikkeus

Seittejä pitkin kulkee

Tieto ajasta 

Kellotaajuuden lomittuessa

Kosketuksessa

Rikkinäinen mosaiikki 

Tuijottaa katosta

Elämän ikuisia kysymyksiä

Samoja, vaikeita vastauksia

Kuolema muistuttaa 

Sydämen tärkeydestä.

*

Syöpä

 Lauletaan 

Viimeisten laulujen sinfoniaa

Tanssitaan 

Hitaiden tähtien tahtia

Elämän kivisillä poluilla

Kuolema seuralaisena 

Ensimmäisistä hengenvedoista

Hautakiven alla

Hän, jota ei ollut

Elämän väsymys 

Painaa käyrien hartioiden kaarta

Usvan seassa 

Varjojen maailma

Kyynelten suolaisuudessa

Katkeruuden maku

Yrittämisen jälkeen 

Vain tuhkan musta väri

Haudatkaa 

Kohti juhannusta katsomaan.

*

Helmikuu

 Kevättalvisessa auringossa

Lupaus lämmöstä

Hyytävän tuulen keskellä

Neuroverkkojen tuska

Verkkokalvojen kankaalla

Kyynelten maussa

Katkuruuden suloinen suola

Kehon kuolevaisuus

Sankaripatsaiden rinnalla

Kullan hymy hampaissa

Tuskan sijalla

Tuijotan Otavaa

Aikaa koskaan palaavaa

Pohjoisen tuulia 

Etelän mailla

Tänään täällä 

Huomenna muualla.

*

Linnavuori

 Jäisen härmän seassa

Muisto menneestä kesästä

Syvällä graniitin sisässä

Auringon lämmön hiven

Pakkasen raapiessa kasvoja

Kantaa pihlaja

Pyhyytensä painoa

Harteillaan

Talven leutoa

Huomisen huolia

Tikan taonnassa 

Hitaiden päivien kulku

Synkkien kuusistojen varjossa

Häivähdyksiä olennoista

Kauan täällä vaeltaneista

Taottiin kirjokansi 

Taottiin kauan sitten

Taottiin kirjavaksi

Taottiin loistavaksi

Taottiin kullasta aurinko 

Taottiin hopeasta pilvet 

Taottiin raudasta myrskyt

Petäjässä

Mesikämmenen kallo 

Yliselle tavoittelee 

Elämälle vihelteleepi

Tuulella kuiskaileepi 

Linnavuoren laella

Soturi kauas katsoo

Katsoo kohti itää 

Katsoo soihtujen ketjua

Kuuleepi sotarummun kumua

Naakan silmissä

On ihmisen katse.

*

Sudenpoika

 Pimeän marraskuun tähtien alla
Kaukaisten maailmojen tenho
Niiden vilkutellessa
Menneisyyden valoja

Sudenpojan rinnassa 
Melankolian hiilenmuren
Elämän mahdin edessä
Sen musertavan voiman alla
Katoavan ajan perhosten tanssi

Katseessaan 
Tummien korpien kaiku
Äänessään 
Tunturien sävel

Ei ole 
Annettu puntaria
Jolla sydämiä punnitaan
Jolla sieluja tuomitaan

Vain katseensa
Joka näkee pidemmälle
Syvemmälle
Maankuoren alle
Tuonelan virtojen ylitse

Otavan takana
Pohjantähden alla
On verensä perintö
On sukupolvien kaiku

Sydämenlyöntiesi määrä
On aina sama.

*

Vanha

 Hiljaisuudessa 
Lausutaan 
Painavimmat sanat

Pimeydessä
Nähdään 
Kirkkaimpien valojen loiste

Tähtien tuikkeessa
Menneiden muistojen kyyneleet
Ajasta, joka koskaan ei palaa

Tummana varjona
Seuraa haamujen vana
Häilähdys silmänurkassa

Mihin jää tulesi
Hiipuu kipinäsi 
Pakkasen tuulessa?

Väsyneenä kulkemaan
Painaa pään jäkälään
Korven kätköön lepäämään 

Vain korpin huutojen kaiku 
Jää muistona 
Luovuttaneesta

Ajalle
On pitkä matka.

*

Ajan maku

 Syksyisten tummien vesien alla
Kaatuneiden puiden muisto
Menneiden aikojen virrat
Järven selkää kutittavat

Väsyneiden lehtien havinassa
Kesän viimeisten sanojen tenho
Muhevan mullan mailla
Esi-isäin jäljet kalliossa
Muistona ajoista
Jolloin maailma syntyi
Munankuorista

Aamun kosteus iholla
Sumun haamut peltojen yllä
Hitaus pääskysen lennossa
Aurojen kuvat taivaalla

Auringon kierrossa
On ajan maku.

*

Suvun kirous

 Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura

Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä 
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja

Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo 
Väreilevien kyynelten muotokuva

Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys 
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka

Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu 

Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.

*

Nurmilintu

 Kerran me astumme
Viimeiselle portille
Kerran me lausumme
Viimeiset sanamme
Kerran me vuodatamme
Viimeiset kyyneleemme

Hiljaisuuden äänelle
Soi kanteleen helinä
Laululle heleälle
Kyyneleen kerimä

Kannamme
Lausumattomien sanojen painon
Kannamme
Kadonneiden kosketusten muiston
Kannamme
Haavojen mosaiikin 

Laulakaa 
Tuutulaulu kansan vanhan
Nurmilinnun unehen
Antakaa sieluni uupua
Katsokoon kasvoni
Juhannuksen nousua
Tuonelan virttä kulkemahan
Manan majoille astumahan

Pääskysen päänaluseen
Suljemme silmämme.

Vanalinn

 Mukulakivien kopina
Puheen hiljainen humina
Mausteiden tuoksujen tenho
Kauppiaiden tiskien äärellä

Hansan haamujen jäljillä
Toompean vierellä
Nevskin katedraalin ylhäisyys
Tuomiokirkkoa kilvoittelee

Kohtuotsalta katsoo
Mennyt ja nykyisyys
Muistoja sateisen pääsiäisen
Katselen ohi näkymättömien kyynelten

Elämä kulkee rataansa
Kuin Vanalinnan kujien verkko
Venäläisen balettikoulun juurella
On tukahdutettujen huutojen laulu

Pääskysten laulussa
On vapauden kutsu.

*

Pärnu

 Meren hiljainen humina
Lokkien kutsuhuudot
Pyöreiden ikkunoiden muistot
Kuin kaikuna vanhoista lauluista

Hansan haamujen äärellä
Kävelykatujen kuhina
Haikaroiden lennossa
On elämän voima

Kaukainen kulkija savanneilta
Vehreänä vastaan kävelee
Salaisuutesi sinulle kuiskailee
Katoaa laskevan auringon säteisiin

Vain me kaksi
Ja merituuli
Hetken maailma on valmis
Ja synapseissa kihelmöi

Pääskyjen huudoissa
Puhuu ikuinen ilo.

*

Yöttömän yön unisia

 Pääskysiä päällänsä
Haaraisia hajallansa 
Vanajan vartta tallustan
Virran vuotta taaperran 

Suven sulojen muistoja
Kesän kauniin kaikuja
Lempi hehkui lempeänsä
Kalevanpoika kaskeansa 

Tuhkaan tuluksia iskee
Hiileen hiipuvaan kipinää
Martona maa makailee
Lempeä vailla poikanen

Kuuta monituista mennyt
Kiertänyt aurinko siutti
Uutta huomenta tervehtii
Aamunkoitta halaileepi

Poikkelehtii polkuansa
Elämäänsä eleleepi 
Lempi uutta urhoansa
Vakaata vaimoansa

Muistoja muinaisia 
Haamuja harmaapäisiä 
Pohjolan kesän aikaisia
Yöttömän yön unisia.

*

Kyynelten tie

 Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Sisimpäsi seinille
Maalataan väreillä 
Kuiskausten sillan lauseet

Sydämesi rytmin sekaan
Piilotetaan sanojen kaiku
Elämän sykkeeseen hukutetaan

Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Laulujen kietovaan hymniin
Sävelten loisteeseen upotaan
Iankaikkisuuden syliin vajotaan

Kyynelten tieltä rauhaan
Huokausten lepoon 
Kuulee kaikkeus äänesi

Vain tuhkan armosta
On maailman tuska.

*

Soturin matka

 Käy 
Askel 
Kohti pimeää
Käsi 
Keihästä puristaa

Korpin raakunnassa
Kaikkeuden aika
Tummien silmien katseessa
Lopullisen syvin henki 

Tumma veri 
Maahan valuu 
Itseään kiihdyttää 

Jalkojen kantamatta
Maahan polvistuu 
Nostaa päänsä 
Nousevien tähtien luo 

Käsi olkapäälle laskeutuu 
Hellästi puristaa
Keihäs maahan kaatuu 
Kyynel rengaspaitaa kastuttaa

Keveys väsynyttä nostattaa
Raskaus ruumista kavahduttaa
Hiljaa painuu maja tomuun 
Tietoisuus pimeyden hentoon syliin 

Soturin matkan pää 
On korpien kätkö. 

*

Muutos

 

Viikatteella niitetään 

Elämän valoisaa viljaa

Niitetään toivon itujen tainta 

Jonka vapauden aurinko kasvattaa

Aurinko on tähti taivaalla

Sille esitän kysymykseni 

Tyhjiin vastauksiin piiloutuu 

Vuosisatojen häpeä

Muutoksen voimaa 

Huudetaan katujen kulmissa

Kynttilöiden palaessa

Sähkövalojen loisteessa

On hiljaisen itkun aika

Nuoruuden valuessa

Pehmeiden seinien sisällä 

Päivien muuttuessa 

Taipuneen katajan väriseksi

Varjojen noustessa

Kuulemme kuiskinnan pimeydestä

Sykkivien suonien kohinassa

Vaatii sydämemme yhtä

 

Muutosta.

Kohtalon tanssi

 Tanssiessani
Elämän makaaberia tanssia
Näen heijastuksia
Seinien takana
Tanssivat hahmot toisaalta
Hopealankojen seiteissä
Helmeilee kyynelten suolainen sade

Punaisen taivaanrannan takana
Pyöreän pallon maailma
Tummien silmien kiillosta
Katsomme pimeydestä
Omakuvamme peiliä

Sateensyömien hautakivien joukossa
Maallisen mammonan tuhka
Reininmaan verenperintö
Näiden seitojen taustalla
Vain kuninkaiden sargofaagit
Tummien kuusten alla
Pohjolan kivisessä roudassa

Karhun vihellystä kuunnellutta
Ei voi eellusmies eksyttää
Tuntureiden laaksoissa
On hiljaisesti kuiskivia lampia
Autiokämpän seinillä
Päiväkorentojen alla
Hirteen kaiverrettuja salaisuuksia
Jääkukat ikkunoissa
Muistoina punaisen hehkun ajoista

Suolammen veteen sammutettu rauta
Kantaa vanhaa nimeä.
*

Suden laulu

 

Mis on suden luonto

Kalevalanpojan kutsu

Kurjen laulu suolla

Sumun seassa jolkottaa

Laumaa etsii, ulvoo

Kun kuu taivasta hallitsee

Kahtalainen on maailmansa

Kuun ja Auringon loistaessa

Tumman suolammen heijastuksissa

Maahisten kullan tenho

Suoraudan taonnan hehkussa

Kuiskailevat menneiden päivien haamut

Puukonterän uurteissa

Verenperinnön kahleiden helinä

Eellusmiesten kävellessä vastaan

Etiäisten lentäessä linnun lailla

Mikä on tämän maailman raja?

Manalan rajalta

Vain yhdet jäljet

Ja kaukainen suden laulu.

*

Huominen

 Laulavat
Pääskyt keväästä
Laulavat laulun
Vanhan kuin elämä
Koivun kukkiessa

Yöttömän yön auringon säteissä
Koko vuoden lämpö
Huomisen huolet
Talven riesoiksi menkööt

Kenelle raaputat
Nimesi graniitin kylkeen?
Kuka on lausuva nimesi
Kun lautturi jo sinua vie?

Vanhan miehen kuoren alla
Sama nuori poika
Joka katsoo laskematon aurinkoa
Ja tuntee elämän riemun sisällään
Käsi kättä koskettaa
Kyynel poskelta vierähtää

Laula laulusi, pääskynen
Laula kaukomaista
Jonne lähdet talvisin
Laula paluusta
Juurille vaarojen
Yöttömään yöhön
Äärelle seitojen
Vanhojen hautakumpujen

Elämän kierrossa
Kipinä tuhkassa
Hiilen tummuus roihussa
Suolammen syvyydessä
On raudan koti

Laula laulusi, pääskynen
Laula
Huominen.

*

Unettomat yöt

 Unettomien öiden

Läpikuultava harso

Peittää silmieni sävyn

Juopuneet aivoni 

Näkevät kangastuksia

Suojakuoren läpi

Halkeamista kasvaa 

Pieniä varpuja

Kyynelten kastelemia

Rautaemon kasvattama

Hakee lämpöä 

Kuin vampyyri yössä

Vaan mitä voi rakastaa

Jos ei rakasta itseään?

Myöhäisen kevään valossa

Leijailee lumihiutaleita

Jäisten laaksojen muistoissa

Lauletaan orjuuden kahleista

Veren punaisena virratessa

Rautaa kantaessa

Vuodenkierrossa

Tanssimme takaperin

Kuilun reunalla

Tasapainoilemme

Katsomme horisontin taakse

Emmekä näe kohtaloa

Ainoa totuus

On mustan mullan värinen.

*