Linnavuori

 Jäisen härmän seassa

Muisto menneestä kesästä

Syvällä graniitin sisässä

Auringon lämmön hiven

Pakkasen raapiessa kasvoja

Kantaa pihlaja

Pyhyytensä painoa

Harteillaan

Talven leutoa

Huomisen huolia

Tikan taonnassa 

Hitaiden päivien kulku

Synkkien kuusistojen varjossa

Häivähdyksiä olennoista

Kauan täällä vaeltaneista

Taottiin kirjokansi 

Taottiin kauan sitten

Taottiin kirjavaksi

Taottiin loistavaksi

Taottiin kullasta aurinko 

Taottiin hopeasta pilvet 

Taottiin raudasta myrskyt

Petäjässä

Mesikämmenen kallo 

Yliselle tavoittelee 

Elämälle vihelteleepi

Tuulella kuiskaileepi 

Linnavuoren laella

Soturi kauas katsoo

Katsoo kohti itää 

Katsoo soihtujen ketjua

Kuuleepi sotarummun kumua

Naakan silmissä

On ihmisen katse.

*

Syys

Mikä maahan on sidottu

Se maahan palaa

Sumuisella suolla

Pitkospuiden äärellä

 Mihin tiesi johtaa, mihin polkusi kaartaa?

Paino sydänalassa

Kuoleman pieni koputus

Omalla rytmillään

Korpin huudon äänessä

On ihmisen kaiku

Liekkien tanssissa

Elämän outo tenho

Vanha kuolee,

Taas kerran vaipuu

Jotta voisi uudestaan herätä

Keväällä surupuvun heittää harteiltaan

Äärellä kosken kuohujen

Kauan sitten eläneiden kaiut

Kivisten seinien äärellä

Menneisyyden kuiskaukset

Vain elämään

Kannattaa kuolla.

*

Tulukset

Kuultaa aurinko 

Kaukaa radaltaan

Tähän maahan

Maahan kuolleeseen

Pian vapautuu 

Virta vanha

Pian juoksee 

Joki iäinen

Näkinkenkä tunturissa

Salaisuuden sisäänsä kätkee

Aikoihin menneisiin 

Mitä kertoo

Mitä laulaa? 

Teräs taotaan

Taotaan pohjasta suon 

Pohjasta, mustasta lammen

Taotaan terä kuultava

Mihin menet, ohto metsän? 

Mihin kuljet, hirvi sarvinen? 

Mihin menette, te jumalten henget

Jumalten, jotka katoavaisina

Varjoissa häilähtävät

Seidan äärellä kaukaisena kaikuna

Hiisi, hiljaisuus

Äärellä laskevan auringon 

Kiveen kaiverretun

Kulunut on pinta graniitin

Kulunut, hukkunut

Kuin aika 

Valkolinnut

Te tulette

Lennätte kaukaa

Ääreltä maailman

Tuonen virrassa johdatatte 

 Heidät toiseen maailmaan

Jänkäkoira, sinä 

Joka ruokojen seassa vaanit

Vie viesti, vie sana

Vie se aliseen

Savu tuoksuu jo 

Palo kaukaa näkyy

Hiljaa lähestyy

Pian liekkien hehku 

Tänne asti yltää 

Tuhkasta kasvaa elämä

Tuhkasta, kuolleista uusien silmujen alku

Niin kauan kuin aurinko 

Idästä päin nousee ja Manalaan laskee

Niin kauan tuhka elämää synnyttää

Ja aina uusi tuluksia kipinöittää

*

Valkolinnut

Istun siellä, missä vesi vapautuu
Säteiden alla,
Säteiden, jotka viimein lämpöä tuo

Katsahdan taivaalle
Odotusta sydämeni täynnä
Palaavatko, palaavatko
Lentävät ystäväni
Kaukaa etelän mailta
Sieltä, missä kasvaa vehnä mustan mullan maassa

Hyräilen laulua
Surumielisen miehen
Jonka sydäntä painaa maailma
Jonka unelmissa kimaltaa taivaanranta
Ehkä vielä joskus herää unestaan
Haaveileva poikanen

Päivä toisensa jälkeen istun
Rannalla autiolla
Missä olette, ystäväni?
Palaattehan
Mailta noilta kaukaisilta

Itkee koivu
Makeita kyyneliään
Leskenlehmus sulhastaan kaipailee
Tuhkasta kasvaa, valkoisena
Kuin itävä toivo

Kyyneliä vuodatan
Niinkuin itkee kallio
Muistini kauas liitää
Kunnes kuulen, luulen

Kaartaa valkolintu
Kaukaa mustan mullan mailta
Niin kaukaa, toiselta puolelta
Ystäväni, olette tulleet!
Ystäväni, olette täällä!
Teette kesän
Tuotte elämän kamaraan kuolleeseen
Valon silmään sulkeutuneeseen

Siunattuja olkaa, ystäväni
Siunattuja elämän nimeen.