Pakkaspäivä

 Hitaus linnun lennossa

Pakkasauringon säteissä

Yö taittuu päiväksi

Talven selkä kevääksi

Päivä kuluva huomiseksi

Suru iloksi

Tuska toivoksi

Valo harmaan seitin verkon

Heijastaa kasvoilleni

Ei nuoren miehen pehmeyttä

Vaan vanhan miehen karheutta

Tässä virrassa monta vastaan tullut

Useita ohi ajelehtinut

Kareihin karahdeltu 

Koskia hurjia laskettu

Härmä puun rungossa

Kuurankukat ikkunoissa

Huomisen huolet hartehilla

Aamun tuskat tuonnempana

Lupauksena tuikkuu

Kuiskauksena lämmittää 

Kesä tuolta kaukaisuudesta

Suvi sulojaan supattaa

Nyt tässä hengähtää

Saa suden juoksu

Hetken viivähtää

Paisteessa auringon 

Harmaaturkki hukka

Jänkien jättämä 

Soiden sysäämä 

Junantuoma

Raitehia pitkin jolkotellut

Sukunsa elää 

Verenpisarassa

Hurmehessa vaakunansa

Kauan täällä ollut

Kuolan maiden kulkijat

Vuonojen vaeltajat

Karjalan karkottamat

Tuntureiden ruokkimat

Lammen raudasta taottuja

Hiillloksella hiestyjä 

Vasaralla piestyjä

Sepän suuren käsissä  muokattuja

Ilmarisen ilmehiä

Sodassa koeteltuja

Tuhkasta siinneitä

Laskee päivä 

Kuolee taas 

Huomisen edessä

Yö meitä odottaa 

Tähtitaivaineen

Kuutamolla kuulen 

Kaukaisen huudon 

Ulvonnan ulottuvan

Laulun sen

Joka meitä kohtaa.

Haamu

Haamu menneisyydestä

Laskevan auringon säteissä

Talvi, sen ytimissä

Kultaisen sillan portti

Pimeyden kaiku 

Joka hiljaisuuteen päättyy

Sillä vain hiljaisuuden 

Voi kuulla. 

*

Tulukset

Kuultaa aurinko 

Kaukaa radaltaan

Tähän maahan

Maahan kuolleeseen

Pian vapautuu 

Virta vanha

Pian juoksee 

Joki iäinen

Näkinkenkä tunturissa

Salaisuuden sisäänsä kätkee

Aikoihin menneisiin 

Mitä kertoo

Mitä laulaa? 

Teräs taotaan

Taotaan pohjasta suon 

Pohjasta, mustasta lammen

Taotaan terä kuultava

Mihin menet, ohto metsän? 

Mihin kuljet, hirvi sarvinen? 

Mihin menette, te jumalten henget

Jumalten, jotka katoavaisina

Varjoissa häilähtävät

Seidan äärellä kaukaisena kaikuna

Hiisi, hiljaisuus

Äärellä laskevan auringon 

Kiveen kaiverretun

Kulunut on pinta graniitin

Kulunut, hukkunut

Kuin aika 

Valkolinnut

Te tulette

Lennätte kaukaa

Ääreltä maailman

Tuonen virrassa johdatatte 

 Heidät toiseen maailmaan

Jänkäkoira, sinä 

Joka ruokojen seassa vaanit

Vie viesti, vie sana

Vie se aliseen

Savu tuoksuu jo 

Palo kaukaa näkyy

Hiljaa lähestyy

Pian liekkien hehku 

Tänne asti yltää 

Tuhkasta kasvaa elämä

Tuhkasta, kuolleista uusien silmujen alku

Niin kauan kuin aurinko 

Idästä päin nousee ja Manalaan laskee

Niin kauan tuhka elämää synnyttää

Ja aina uusi tuluksia kipinöittää

*

Aurinko

Laula laulusi 

Vielä kun voit

Kello käy, 

Laskee aurinko, kerran

Vielä nousee, polttavana

Lopun alku on alkanut

Oletko valmis? 

Unessani näen

Kolme tuomiota

Ja tyhjän maan

Ahneus saa aina palkkansa

Nyt on meidän vuoromme

Miljoonien vuosien tanssissa

Aikamme

On täysi. 

Katinkulta

Sumu jään päällä
Kullan kimallus
Pakkasen purressa
Houkutteleva
Kuin maahisen lupaus

Jumalaa ei ole nähty maan päällä
Kuolema joka hetki vaeltaa
Vastaan tulee,
Nyökkää
Jokaisen nimeltä tietää
Ohittaa,
Vuoro jonkun toisen on

Katinkullan perään
Verta vuodatetaan
Haluamme mitä emme saavuttaa voi
Koska jumalat ovat kuolleet

Jotkut haluavat vain
Nähdä maailman palavan
Lämmittämään
Kosmisen tyhjyyden kylmyyttä

Aurinko on vanha mies.