Näytetään tekstit, joissa on tunniste susi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste susi. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. elokuuta 2024

Suden laulu

 

Mis on suden luonto

Kalevalanpojan kutsu

Kurjen laulu suolla

Sumun seassa jolkottaa

Laumaa etsii, ulvoo

Kun kuu taivasta hallitsee

Kahtalainen on maailmansa

Kuun ja Auringon loistaessa

Tumman suolammen heijastuksissa

Maahisten kullan tenho

Suoraudan taonnan hehkussa

Kuiskailevat menneiden päivien haamut

Puukonterän uurteissa

Verenperinnön kahleiden helinä

Eellusmiesten kävellessä vastaan

Etiäisten lentäessä linnun lailla

Mikä on tämän maailman raja?

Manalan rajalta

Vain yhdet jäljet

Ja kaukainen suden laulu.


*

maanantai 14. elokuuta 2023

Syksy

 Pimeys nousee maasta

Kaduille kaupungin

Kuolevaa kesää katson

Sen katsoessa silmiini 

Näen käden harteillaan

Nyt on aika


Katson sinne

Minne muut eivät näe

Katson rautaporttien taakse

Tähtisumun sekaan

Jossa valo kantaa muistoja

Ikuisuuteen


Kuihtuva kehoni 

Ylikuumentuneet hermoni 

Palavat synapsini 

Unet, joiden äärestä todellisuus

Tuntuu tyhjältä


Unelmien huume 

Toivon kauniit kasvot

Sisältävät pääkallon 

Kuulen naisen naurun 

Läpi ikuisen itkun 

Kuulen koiran ulvonnan

Suden luontoni 

Levoton sieluni 

Siihen täysikuulla vastata haluaa


Laumani 

Katosi ajat sitten

Tuonne, jonne kellään ei avainta

Eikä kulkemista kuin kerran

Ihmisten maailma

Käsittämätön kaaos

Julmuuden julma huvi

Käytävien koruton kaiku

Sadismin loputon nauru

Narsistin peilaavassa hymyssä


Täysikuu 

Pohjantähti

Ne nimeäni kutsuvat 

Siskoni äänellä

Vereni 

Kylmä vereni 

Rytmitön sydämeni 

Vammaiset aivoni


Syksyllä 

Vanha kuolee uuden tieltä.


*


maanantai 2. tammikuuta 2023

Pakkaspäivä

 Hitaus linnun lennossa

Pakkasauringon säteissä

Yö taittuu päiväksi

Talven selkä kevääksi

Päivä kuluva huomiseksi

Suru iloksi

Tuska toivoksi


Valo harmaan seitin verkon

Heijastaa kasvoilleni

Ei nuoren miehen pehmeyttä

Vaan vanhan miehen karheutta

Tässä virrassa monta vastaan tullut

Useita ohi ajelehtinut

Kareihin karahdeltu 

Koskia hurjia laskettu


Härmä puun rungossa

Kuurankukat ikkunoissa

Huomisen huolet hartehilla

Aamun tuskat tuonnempana

Lupauksena tuikkuu

Kuiskauksena lämmittää 

Kesä tuolta kaukaisuudesta

Suvi sulojaan supattaa


Nyt tässä hengähtää

Saa suden juoksu

Hetken viivähtää

Paisteessa auringon 

Harmaaturkki hukka

Jänkien jättämä 

Soiden sysäämä 

Junantuoma

Raitehia pitkin jolkotellut


Sukunsa elää 

Verenpisarassa

Hurmehessa vaakunansa

Kauan täällä ollut

Kuolan maiden kulkijat

Vuonojen vaeltajat

Karjalan karkottamat

Tuntureiden ruokkimat


Lammen raudasta taottuja

Hiillloksella hiestyjä 

Vasaralla piestyjä

Sepän suuren käsissä  muokattuja

Ilmarisen ilmehiä

Sodassa koeteltuja

Tuhkasta siinneitä


Laskee päivä 

Kuolee taas 

Huomisen edessä

Yö meitä odottaa 

Tähtitaivaineen

Kuutamolla kuulen 

Kaukaisen huudon 

Ulvonnan ulottuvan

Laulun sen

Joka meitä kohtaa.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Hukka

 Yksinäinen susi

Mihin kulkenet

Poluilla noilla kivisillä?

Missä huudat huutosi

Tunturin laelta 

Ulvonnan tuon 

Kutsun kaukaisen?

Mustan turkkisi harmaat

Kertovat päivistä eletyistä

Arpesi haalenneet

Taisteluista menneistä

Vielä, vielä kantavat

Jalkasi

Vielä ovat hampaasi terävät

Kuljet ilman laumaa

Laumaa vastaan 

Vaan et halua kumartaa

Tuoni vieressäsi kulkee

Moni sitä kavahtaa


Tumman lammen pinnasta

Näet itsesi. 


*

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Susi

Riuhtoo,
reuhtoo
Tuonen voima
Ketjuissaan ulvoo
Vapaaksi pääsyä vaatii
Kylmä veri
Sydäntä särkee
Raastaa rintaa 
Sisältä syö 
Peilistä katsoo 
Tumma katse 
Mustien siipien havina 

Kointähti, 
Kointähti 
Vie tämä valkoinen hehku 
Jäinen ahjo 
Vie kuolemanenkeli 
Joka ympärilläni kävelee
Kahleiden teräs väsyy

Suden poika
Jota koiraksi luullaan
Mutta koiran sisimmässä
Ei ole tumman lammen syvyyttä
Hiljaisuuden viisautta
Teräksen kylmyyttä

Sutta ei kahlita
Vain koirat. 
*








keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Pakkastaivas

Pakkastaivas
Auringon viime säteissä
Tunnen sen kiristävän poskeani
Otava
Pohjoistaivaan opastaja
Jäähileinen vereni
Tuntureiden vaeltajan 
Yksinäisen suden luontoni
Kaipaa, jonnekin, ei minnekään 
Arvet turkin peittämät
Muistona noista päivistä
Kuoleman oudosta leikistä
Sen tummissa silmissä
On maailman tuskan avain 
Rautaportteihin, joiden takaa ei palaa

Sillä tämän maailman kellotaajuudessa
Me olemme päästäisiä. 

*

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Uudestisyntynyt

Talven pimeimpänä hetkenä
Tarinaa kerrotaan
Pojasta, miehestä
Joka nousi kuolleista
Pimeyden valtakunnasta
Löysi tiensä valoon
Edes pimein pimeys
Ei häntä voi tavoittaa
Ei, ei häntä
Joka kokenutta sydäntä kantaa
Metsän voimaa sisimmässään
Suden ulvontaa laulussaan
Vastaa kaukana kutsuun
Ei talven voimaa yksin enää kohtaa
Taipuu vaan ei murru
Katsovat, kumartavat nähdessään
Uudestisyntynyttä
Sillä vain tuhkasta
Kasvaa uusi elämä.


*

perjantai 25. elokuuta 2017

Novelli 12



Nouseva hämärä kietoi kerrostaloja otteeseensa. Lännen horisonttia halkoi ohut, kultainen viiva. Eremitaasin kultakupolit jakoivat sitä vielä.

Päivällinen maailma oli vajoamassa uneen.  Öinen oli vasta heräämässä katuvalojen tahtiin. Horroksesta heräävä sykki.

Susi räpytteli silmiään. Neon-valot häikäisivät sitä. Elämisen äänet särkivät korvia. Hajut olivat vieraat, pistävät. Syrjäkadulla joku aikaisin aloittanut lisäsi oman ominaistuoksunsa.

"Ah! Eikö ole ihanaa? Mä olen kaivannutkin vaihtelua." kissa henkäisi. Se sulki silmänsä, venytteli. Häntä kiehnäsi.

Susi murahteli.

Kaksikko vaelteli kiilteleviä katuja. Nuorisoporukat huikkailivat innostuneesti. Kissa tanssahteli, hypähteli autojen ja aitojen päällä. Kehräsi. Susi luimisteli, tyytyi pälyilemään. Sen erakkoluonne oli kummissaan.

Muutaman yökerhon ohitettuaan kissa kuuli lempimusiikkiaan. Ovivahti soi lyhyen hymyn hyräilevälle mutta sutta tuijotti. 

Tanssilattia sai uuden kuningattaren. Kissa käväisi vain nopeasti siemaisemassa cocktailiaan, ennen kuin seuraava tanssittaja otti paikan. Susi hörppi nurkkapöydässä kvassia mietteliäänä, katsellen ystävänsä iloa.

Ne molemmat kantoivat arpia. Näkyviä sekä näkymättömiä. Vaikka näyttivät niin kovin erilaisilta, pohjimmiltaan olivat samanlaisia.

Kissa henkäisi hikisenä.

"Mitä sä täällä nökötät? Ootko tanssinut kertaakaan? Hei, tää on yökerho!"

Susi hymähti. Sen olemus ei kehottanut tulemaan lähelle. Sitä ei todellakaan kiehtonut lähteä yhtään lähemmäs liian kovalla bassolla jyskyttäviä kaiuttimia.

Kissa oli jo unohtanut sanomansa ja kääntyi jatkamaan.

Tyypillistä.

Pilkku tuli vasta neljän jälkeen yöllä. Kadut olivat taas hiljaiset, vain puistotyöläiset ja posteljoonit kulkivat. Muutama teini huojahteli jatkoille.

Kaksikko käveli kohti esikaupunkia. Kissa hyräili vielä tarttuvaa kappaletta. Meno oli hivenen huterampaa kuin alussa.

Auringon säteet polttivat puiden latvoja. Linnut lauloivat soidintaan.

Katu oli tyhjä.

Novelli 9



Juoksen. Märkä pakkanen puree. Raudanmaku. Kengät lipsuvat, kiristän tahtia.

Lennän. En tunne mitään, olen yksin. Olen yhtä täysikuun kanssa. Naurattaa. Kohotan taivaalle äänettömän ulvonnan.

Hätkähdän vasta alaovella. Kävelen portaikon varovasti - kello on vähän yli puolen yön.

En ole nukkunut kunnolla moneen kuukauteen. Opinnot painavat päälle, ja minun vasen koukkuni on surkea.

Niin, ja tyttöystävä jätti. Taas yksi. Ja taas yksin.

Keho ei pääse jännitystilastaan. Ratkaisuna juoksen lenkkejä silloin, kun muut nukkuvat. Varsinkin täysikuun aikaan maisema on kaunis, loistavine hankineen.

Ja minä. Yksinäinen susi.

---

Nainen käskee mastiffinsa pois keltaista jälkeä nuuskimasta. Kävelypolut ovat tyhjiä tähän kellonaikaan. Vuorotyö sekoittaa aisteja.

Koirantyö.

Korvanapeista pauhaa Haloo Helsinki. Kuussa tuulee, juuri sopivasti. Nainen vilkaisee taivaalle, naurahtaa.

Yhtäkkiä koira pysähtyy. Se jää tuijottamaan metsikköön. Nykäisy ei johda mihinkään, saati maanittelu. Omistajaansa painavampaa koiraa ei niin vain vedetäkään pois.

Matala murina yltyy. Silmät tuijottavat herkeämättä jotain liikkuvaa. Nainen epäröi. Huolestuminen lähettää väristyksen selkärankaan, jännitys nostaa hien.

Sitten hän näkee sen.

Säikähdys. Kuin lamauttava sähköisku. Varjojen muoto muuttuu hahmoksi, olennoksi.

Mastiffi alkaa haukkua, suojaavaa, matalaa. Lihaksikas keho on jännittynyt, taistelijan vaistot ovat terässä.

Varjo kääntyy. Mastiffi liikahtaa kuin perään lähteäkseen mutta tyytyy eleeseen.

Sauvakävelevä pariskunta tulee paikalle vanhan kultaisennoutajansa kanssa. He pysähtyvät, kysyvät mikä on hätänä.

Nainen vapisee.

-----

Päivä on ollut pitkä ja rasittava. Kandityön aikataulu lyö silmille kuin juoppo snäkärillä. Olen vasta luonnosvaiheessa, enää pari kuukautta dead lineen. Toiset puhuvat ulkonäköviilailuista.

Helvettiin yliopisto.

Juostessa uppoudun ihan omaan maailmaani. Sinne kukaan muu ei pääse. Olen yhteydessä johonkin muuhun, näkymättömään. Voin kuulla maailmankaikkeuden rattaiden hitaan liikkeen.

Ohitan nuoren parin, hekin juoksemassa. Varusteet ovat viimeisen päälle, kelpaisivat Intersportin mainokseen. Tatuointi näkyy kohokuviona trikoiden tiukkuuden läpi.

Naisella on hyvä perse.

Kiristän tahtia. On tulossa pitkä yö.

----

Mies vilkaisee sykemittaria. Peruskuntoalueella. PPP, pitää pystyä puhumaan. Nainen kertoo poikkiksensa munailuista, he nauravat.

Kumpikin huomaa yhtä aikaa tumman hahmon edessään. He hidastavat, pysähtyvät.

Koira, mies ajattelee. Missä on omistaja? Vatsalihakset kiristyvät, ilman syytä.

He kävelevät lähemmäs. Koira painuu kyyrympään, se tuijottaa heitä kohti. Iso, nainen tajuaa. Jotenkin...luonnoton.

Mies pysähtyy. Hän ojentaa kätensä ja pysäyttää naisen.

"Tuo ei ole koira."

Aivot lyövät tyhjää. Hengitys kiihtyy. He vilkaisevat ympärilleen, ketään ei näy. Mies karjaisee, he alkavat perääntyä. Karjunta tuntuu hyvältä, se lievittää pelkoa.

Olento nostaa päänsä. Korvat nousevat. Se vilkaisee mutkaan, koira haukkuu ihan lähellä. Vielä vilkaisu naiseen ja mieheen. Rauhallisesti se jolkottaa tiehensä.

----

Palatessani huomaan aiemmin ohittamani pariskunnan ja susikoiraa taluttavan miehen. Alakouluikäiset lapset ovat painautuneita tähän kiinni. Koira tempoilee edestakaisin tiellä.

Se nostaa katseensa, kun pääsen lähelle. Kurkusta nousee vihainen ärähdys. Miehellä on todellinen työ pitää schäfferi paikallaan.

"Riku, äläs nyt...perkele, älä vedä!"

Ohittaessani poppoon tunnen outoa kihelmöintiä.

---

Ovi kolahtaa. Ei aukea.

Mies manaa. Pakkanen on kiristynyt koko viikon, palelee. Nauhattomat tennarit eivät oikein auta.

Kerrostalojen alaovet ovat nykyisin lukossa. Perkele. Voisivat hieman ajatella.

Kossu lämmittää. Täysiä on vielä kaksi, loput tyhjiä. Suomalainen vesi.

Vartioliike ajoi pois rautatieasemalta. Saatana niitäkin. Taposta sellaiset pitäisi tuomita. Räkänokkaiset poikaset ovat niin tärkeää herraa.

Maiharilla monotetaan meni minne tahansa.

Mies hoippuroi erästä roskakatosta kohti. Se on liki ainoita, jotka eivät ole enää lukkojen takana. Millainen tästä maasta on tullut, kun paskaakin vartioidaan kuin Kaarle Kustaan pornonauhoja?

Kolina kaikuu hiljaisuudessa. Joku toinenkin taitaa olla apajilla.

Kelmeässä valossa näkyy tumma hahmo. Äkkiä se nostaa päänsä roskien seasta. Hampaat välähtävät.

Mies älähtää. Pullopussi räsähtää maahan, tennarit vipattavat. Tällaista vauhtia hän on juossut viimeksi Ketterän treeneissä. Älä katso taakse, mieli huutaa. Se saa sinut jos katsot taakse. Läähätys kuuluu jo.

Pyöräkone hiekoittaa pihoja. Mies suuntaa sitä kohti. Keuhkot ovat repeämässä. Hän huitoo kuskia pysäyttämään.

Ovi avautuu. Kuski tuijottaa hetken ennen kuin kysyy mikä on hätänä. Se kuuluu vaivoin moottorin ylitse.

Miehen kurkkuun nousee räkää ja tervaa. Yskittää. Sanoilta menee hetki muodostua. Käsi viittoilee tulosuuntaan.

----

Kirjastossa ihmiset eivät muusta puhukaan kuin sudesta. Radiossa ja televisiossa on annettu kuulutus, jossa ihmisiä kehotetaan välttämään ulkoilua syrjäpoluilla. Poliisi on järjestämässä etsintää.

Lähden pois, liikaa hälyä. Kävellessäni huokaan. Miten selviän? Saan kursittua kokoon tämän kaiken?

Tämä vaatii ehdottomasti pitkän lenkin.

----

Horjahdan. Kipu iskee oikeaan jalkaan. Lennähdän maahan, naula isketään vasemman ranteen läpi.

Yritän nousta. Nilkka on tulessa, jokainen liike sattuu. Samoin ranne.

Olen keskellä ei mitään. Lähimpään asutukseen on monta kilometriä. Hiki muuttaa tuulitakin pelliksi.

Kaikki ryöppyää lävitseni. Itken.

Olen pelkkä epäonnistuja. Kaikki, mitä teen muuttuu tyhjäksi. Surkimus.

Jäinen tie tuntuu lämpimältä. Siihen voisi jäädä makaamaan. Nukuttaa. Pitkästä aikaa on mukava olla.

Huomaan sen vasta ihan vieressäni. Nousen kyynärpäilleni. Jalkani ovat jäässä, liike sattuu.

Sydän jättää lyönnin välistä.

Katson sen silmiin. Matala murina nostettujen huulien takaa.

Näen itseni.

Menetän tajuntani.

---

Herään sairaalan tuoksuun. Hoitaja on juuri vaihtamassa tippaa. Hän huomaa heräämiseni, auttaa maskin päästäni. Puheesta en saa selvää. Toimitettuaan tehtävänsä hän katoaa näköpiiristäni.

Tajunta palautuu vähitellen. Lääkäri kertoo  kierroksellaan, että mopoilija oli löytänyt minut. Fyysisten vammojen lisäksi oli diagnosoitu kehon uupumus. Burn out.

Mietin hetken kuulemaani. TV:n paikallisuutisissa ilmoitetaan poliisin lopettaneen etsinnät tuloksettomina.

Olen huojentunut.

*