Suvun kirous

 Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura

Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä 
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja

Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo 
Väreilevien kyynelten muotokuva

Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys 
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka

Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu 

Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.

*

Suden laulu

 

Mis on suden luonto

Kalevalanpojan kutsu

Kurjen laulu suolla

Sumun seassa jolkottaa

Laumaa etsii, ulvoo

Kun kuu taivasta hallitsee

Kahtalainen on maailmansa

Kuun ja Auringon loistaessa

Tumman suolammen heijastuksissa

Maahisten kullan tenho

Suoraudan taonnan hehkussa

Kuiskailevat menneiden päivien haamut

Puukonterän uurteissa

Verenperinnön kahleiden helinä

Eellusmiesten kävellessä vastaan

Etiäisten lentäessä linnun lailla

Mikä on tämän maailman raja?

Manalan rajalta

Vain yhdet jäljet

Ja kaukainen suden laulu.

*

Suolammen heijastus

 Sumu aamuisin

Auringon punertava sävy 

Siltojen läpi loistaa

Keltaisten lehtien alla

Talven tulevat kasvot

Heijastuvat tummasta vedestä

Mustaa verta 

Itkee sydämeni 

Valintojen painava taakka

Ikuisen ylämäen edessä

Ikä painaa 

Jälkensä kasvoilleni 

Kuolema raapii 

Sydämeni kylkeä

Jättää rytmin välistä

Öisin kuulen

Siskoni äänen

Kuiskivan hiljaisia sanoja

Varjona kulkee 

Elontieni mukana

Unissani 

Menneisyys elää uudelleen

Sekoittamalla todellisuuden

Herään kuolonunesta

Vielä kerran

Painajainen rintani päällä 

Pääkallon kuva nauravilla kasvoilla

Kalmankoira ovella

Vartijani 

Kahleitaan tempoo 

Kaikki kaunis

Vain tuhkaa

Vain kivun todellisuus

Erottaa unen todesta

Vain tuskan syvyys

Viisaan tyhmästä

Vain veren väri

Elävän kuolleesta.

Suolammen syvyydessä

Sukuni hauta.

*

Naakan silmät

 Kylmyyden terä

Sydämen vieressä

Paljastumisen tuska

Unelmien edessä

Vaatimusten sekamelska

Huomisen huolien varjot

Aamuisilla seinillä 

Vereni kantaa 

Tuskaisten huutojen kokoelmaa

Punaiseen sekoittuu 

Hulluuden musta veri 

Peilistä tuijottaa 

Pimeyden tumma ydin

Jääkukkien seppele iiriksessä 

Sukuni haudalla

Aika jauhaa 

Kuin loputon Sampo

Jauhaa manalaa eikä mannaa

Kultaansa hukuttaa 

Takojansa tukahduttaa

Eikä hopeista morsiantaan

Voi koskaan lämmittää

Naakan silmissä heijastuu

Ihmisyys.

*

Hiljainen tuoni

 Kuoleman pieni koputus

Jokaisen lyönnin vieressä

Hiljainen tuoni

Seisoo ja hymyilee

Sillä on sukusi kasvot

Sillä on veresi vaakuna

Vie minut, sanot

Vie jo pois

Älä pidä löysässä hirressä

Hän hymyilee, 

Kääntyy ja kävelee

Ei ollut tänään päiväsi

Vaikka kolmastoista.

*