Kultapöly

 Illat
Pimeyden kietomat
Talven hiipivät askeleet

Katson
Tähtien ikuisuuden päähän
Tiedän, polkuni
Kulkevan iltaan
Huomiseen
Aina yksin

Kuolleiden päivänä
Lausun vanhan lauseen
Vanhimman kaikista
Katson Otavaan
Sen seitsemään veljekseen

Kuoleman kuukausi
Ennen talven jäistä valtaa
Tulenliekki
Pitää varjot poissa

Näen
Vanhan miehen
Ajattomuuden katse silmissään
Kysyn seitojen nimiä
Hän hymyilee
Katsoo minne näkee
Hauenleuan kadonneen

Näen
Kauneimman miehistä
Komeimman naisista
Maailman ruhtinaan
Aamunkoissa langenneen
Hän hymyilee
Pohjattoman hymyä
Tummien silmiensä tyhjyys
Avaruuden naurussa

Näen
Itseni kullan pinnasta
Hymyilen
Pinnan vääristynyttä hymyä
Tunnen sen painon
Vetävän alaspäin
Kylmyyden
Jäätävän sieluani

Näen
Itseni suolammen pinnasta
Rautamalmin kehdosta
Liekkien leikistä
Syntyy uuden elämän ihme
Taotaan rautaiset siteet
Menneeseen
Verenruskeaan

Kalevalanpoika
Omalla haudallaan
Graniitin kyljen haavat
Kertovat vierailustamme
Tämän pallon pinnalla
Ikuisuuden rinnalla
Silmänräpäys
Kuiskaus
Aurinkotuulessa
Joka vie muistomme
Avaruuden reunalle

Nollien ja ykkösten valtakunnassa
Kolmannen käsittämättömyys
Ihmisen pimeimpien kolkkien kauissa
Äitimme pehmeät kasvot
Paratiisin ajoilta

Syvin viisaus
Haudattuna naakan silmiin
Suden ulvonnan äänien takia
Mekin täällä olemme
Kuu elää auringosta
Kuin narsisti ihmisestä

Viisaus on
Kultapöly päällämme.

*

Naakan silmät

 Kylmyyden terä

Sydämen vieressä

Paljastumisen tuska

Unelmien edessä

Vaatimusten sekamelska

Huomisen huolien varjot

Aamuisilla seinillä 

Vereni kantaa 

Tuskaisten huutojen kokoelmaa

Punaiseen sekoittuu 

Hulluuden musta veri 

Peilistä tuijottaa 

Pimeyden tumma ydin

Jääkukkien seppele iiriksessä 

Sukuni haudalla

Aika jauhaa 

Kuin loputon Sampo

Jauhaa manalaa eikä mannaa

Kultaansa hukuttaa 

Takojansa tukahduttaa

Eikä hopeista morsiantaan

Voi koskaan lämmittää

Naakan silmissä heijastuu

Ihmisyys.

*

Ihmisensilmäinen

 Ihmisensilmäinen

Itke leposijallani puolestani

Älä itke mitä olen tehnyt

Itke ihmissuden kirousta

Johdata viimeiselle joelle

Mustien joutsenten luo

Ihmissusi 

Etsien hopealuotiaan

Eilen tuolla

Täällä tänään 

Huomenna jossain muualla

Polku kulkee 

Minne vie, 

Sitä tiedä ei

Ken vierellä

Pitkään, 

Lyhyesti

Räyhähenget 

Sivuun haluavat johdattaa

Tuskissaan huutavat

Kuolleen sielunsa tuskaa

Kuolemalla on 

Siskoni kasvot

Eellusmiehet 

Kävelevät vastaan

Kalevalan noitien poika

Maailma välähtää silmiesi edessä

Mennyt, tuleva

Näet langat,

Jotka kaiken yhdistävät

Tunnet hermopäätteidesi kuumuuden

Tuhannen ampeerin voimalla

Tumma lampi

Maailman rajalla

Suomaiden juurella

Suden jälkien vieressä

Ilo on korkein veisunsa

Surun dueton ohella

Jääkukkien laaksoissa

Korpien laulujen kaiussa

Veresi

On ainoa perintösi.

*

Naakka

Naakka istuu

Päällä kiven

Kiven niin kovin reikäisen

Kevät, vielä kuollut

Laulaa ympärillään

Mitä sinä, kuollon lintu

Teet täällä?

Näetkö sinä,

ihmisensilmäinen

Mikä on maailman kulku?

Miksi olemme täällä

Taas kerran

Ja minne menemme

Tuonelan takaa ei kukaan

Enää tänne kättään kurota

Jäisten salien hiljaisuuden rikkojaa

Ei ole vielä tavattu

Sillä vain auringon säteiden alla

Me voimme kulkea.

*