Naakka istuu
Päällä kiven
Kiven niin kovin reikäisen
Kevät, vielä kuollut
Laulaa ympärillään
Mitä sinä, kuollon lintu
Teet täällä?
Näetkö sinä,
ihmisensilmäinen
Mikä on maailman kulku?
Miksi olemme täällä
Taas kerran
Ja minne menemme
Tuonelan takaa ei kukaan
Enää tänne kättään kurota
Jäisten salien hiljaisuuden rikkojaa
Ei ole vielä tavattu
Sillä vain auringon säteiden alla
Me voimme kulkea.
*
