Tyynen veden hiljaisuus
Udussa kulkevia hahmoja
Auringon säteiden seittejä
Mihin elämä vei
Kallioiden alla
Mihin antoi
Peilien heijastukset?
Iiristen välissä
Laaksojen ketjut
Vuorenhuippujen kohoamiset
Mariaanien hauta
Kuun pinnalta
Värähtelee
Maailmankaikkeus
Seittejä pitkin kulkee
Tieto ajasta
Kellotaajuuden lomittuessa
Kosketuksessa
Rikkinäinen mosaiikki
Tuijottaa katosta
Elämän ikuisia kysymyksiä
Samoja, vaikeita vastauksia
Kuolema muistuttaa
Sydämen tärkeydestä.
*
Kylmän kevään säteissä
On lupaus kesästä
Kylmyyden kourissa
On talven ruoskan muisto
Menneisyyden haamujen äänet
Hitaiden hermojen syövereissä
Muistojen perukoilla
Synkkien mielen kellarien alla
Vaipuu voimat kevään kimalaisen
Kylmyyden kalpeaan valoon
Uupuu toivo kesästä
Kuoleman kaihoon syliin
Aika valuu käsistämme
Sulavien koskien vauhdilla
Ja pian on jo vuosia
Niistä hetkistä
Joiden luulimme palaavan
Vain yksinäisen kaakkurin huudossa
Kuulemme vastauksen.
*
Unettomien öiden
Läpikuultava harso
Peittää silmieni sävyn
Juopuneet aivoni
Näkevät kangastuksia
Suojakuoren läpi
Halkeamista kasvaa
Pieniä varpuja
Kyynelten kastelemia
Rautaemon kasvattama
Hakee lämpöä
Kuin vampyyri yössä
Vaan mitä voi rakastaa
Jos ei rakasta itseään?
Myöhäisen kevään valossa
Leijailee lumihiutaleita
Jäisten laaksojen muistoissa
Lauletaan orjuuden kahleista
Veren punaisena virratessa
Rautaa kantaessa
Vuodenkierrossa
Tanssimme takaperin
Kuilun reunalla
Tasapainoilemme
Katsomme horisontin taakse
Emmekä näe kohtaloa
Ainoa totuus
On mustan mullan värinen.
*
Istun siellä, missä vesi vapautuu
Säteiden alla,
Säteiden, jotka viimein lämpöä tuo
Katsahdan taivaalle
Odotusta sydämeni täynnä
Palaavatko, palaavatko
Lentävät ystäväni
Kaukaa etelän mailta
Sieltä, missä kasvaa vehnä mustan mullan maassa
Hyräilen laulua
Surumielisen miehen
Jonka sydäntä painaa maailma
Jonka unelmissa kimaltaa taivaanranta
Ehkä vielä joskus herää unestaan
Haaveileva poikanen
Päivä toisensa jälkeen istun
Rannalla autiolla
Missä olette, ystäväni?
Palaattehan
Mailta noilta kaukaisilta
Itkee koivu
Makeita kyyneliään
Leskenlehmus sulhastaan kaipailee
Tuhkasta kasvaa, valkoisena
Kuin itävä toivo
Kyyneliä vuodatan
Niinkuin itkee kallio
Muistini kauas liitää
Kunnes kuulen, luulen
Kaartaa valkolintu
Kaukaa mustan mullan mailta
Niin kaukaa, toiselta puolelta
Ystäväni, olette tulleet!
Ystäväni, olette täällä!
Teette kesän
Tuotte elämän kamaraan kuolleeseen
Valon silmään sulkeutuneeseen
Siunattuja olkaa, ystäväni
Siunattuja elämän nimeen.
