Kylmä kevät

 Kylmän kevään säteissä
On lupaus kesästä
Kylmyyden kourissa
On talven ruoskan muisto

Menneisyyden haamujen äänet
Hitaiden hermojen syövereissä
Muistojen perukoilla
Synkkien mielen kellarien alla

Vaipuu voimat kevään kimalaisen
Kylmyyden kalpeaan valoon
Uupuu toivo kesästä
Kuoleman kaihoon syliin

Aika valuu käsistämme
Sulavien koskien vauhdilla
Ja pian on jo vuosia
Niistä hetkistä
Joiden luulimme palaavan

Vain yksinäisen kaakkurin huudossa
Kuulemme vastauksen.

*

Huominen

 Laulavat
Pääskyt keväästä
Laulavat laulun
Vanhan kuin elämä
Koivun kukkiessa

Yöttömän yön auringon säteissä
Koko vuoden lämpö
Huomisen huolet
Talven riesoiksi menkööt

Kenelle raaputat
Nimesi graniitin kylkeen?
Kuka on lausuva nimesi
Kun lautturi jo sinua vie?

Vanhan miehen kuoren alla
Sama nuori poika
Joka katsoo laskematon aurinkoa
Ja tuntee elämän riemun sisällään
Käsi kättä koskettaa
Kyynel poskelta vierähtää

Laula laulusi, pääskynen
Laula kaukomaista
Jonne lähdet talvisin
Laula paluusta
Juurille vaarojen
Yöttömään yöhön
Äärelle seitojen
Vanhojen hautakumpujen

Elämän kierrossa
Kipinä tuhkassa
Hiilen tummuus roihussa
Suolammen syvyydessä
On raudan koti

Laula laulusi, pääskynen
Laula
Huominen.

*

Graniitin juurella

 Toiveidemme
Lämpimät muistot
Kylmän aamun edessä
Arjen koleassa valossa

Aika ajaa ohitsemme
Pohtiessamme elämän syvyyttä
Mutta vain olemassaolon vaiva
On taakkamme määrä

Katson polkuja
Jo kauan sitten kuljettuja
Vain itsemme on polkumme
Jokaisella omamme

Tähtien valo
Lähettää vastauksen
Aikakoneen lailla
Me huudamme tyhjyyteen
Viimeisen huutomme
Sinisen pallomme pinnalla

Avaruudella on loppunsa
Entropian lain nojalla
Hitautemme laulaa laulunsa
Kun tietoisuus loppuu
Ja tanssitamme alkeishiukkasia

Sinä joka maalasit
Haukkavuoren kylkeen
Tulevaisuutesi
Suven helliessä
Kanoottisi laitoja
Mitä näit auringon säteissä?
Kenet tunsit sydämessäsi?
Kenelle kirjoitit viestin
Graniitin laitaan?

Valkoinen kohina
Puhuu sisimpäsi äänellä
Rauhoittavia sanoja
Tulkittavia lauseita
Naakan lennossa
Näemme maailman lopun
Sen sinisissä silmissä välähdyksiä
Jostain, mitä haluamme kieltää

Kumarramme samoja seitoja
Mikä muuttuu
Sanojemme takana?
Mikä muuttuu
Tunteidemme myrskyssä?
Rakkauden keveydessä?
Surun sumussa?
Pelon painossa?

Painan kämmeneni
Punaisella maalatun
Graniitin laitaan
Hymyilen
Nuoren miehen hymyä

Katselen
Kämmentä hohkavassa kivessä
Jään sitä hipoessa
Hymyilen
Vanhan miehen silmillä
Tiedän, kenelle

Ikuisuuteen
Ei ole oikotietä.
*

Suolammen heijastus

 Sumu aamuisin

Auringon punertava sävy 

Siltojen läpi loistaa

Keltaisten lehtien alla

Talven tulevat kasvot

Heijastuvat tummasta vedestä

Mustaa verta 

Itkee sydämeni 

Valintojen painava taakka

Ikuisen ylämäen edessä

Ikä painaa 

Jälkensä kasvoilleni 

Kuolema raapii 

Sydämeni kylkeä

Jättää rytmin välistä

Öisin kuulen

Siskoni äänen

Kuiskivan hiljaisia sanoja

Varjona kulkee 

Elontieni mukana

Unissani 

Menneisyys elää uudelleen

Sekoittamalla todellisuuden

Herään kuolonunesta

Vielä kerran

Painajainen rintani päällä 

Pääkallon kuva nauravilla kasvoilla

Kalmankoira ovella

Vartijani 

Kahleitaan tempoo 

Kaikki kaunis

Vain tuhkaa

Vain kivun todellisuus

Erottaa unen todesta

Vain tuskan syvyys

Viisaan tyhmästä

Vain veren väri

Elävän kuolleesta.

Suolammen syvyydessä

Sukuni hauta.

*

Syksy

 Pimeys nousee maasta

Kaduille kaupungin

Kuolevaa kesää katson

Sen katsoessa silmiini 

Näen käden harteillaan

Nyt on aika

Katson sinne

Minne muut eivät näe

Katson rautaporttien taakse

Tähtisumun sekaan

Jossa valo kantaa muistoja

Ikuisuuteen

Kuihtuva kehoni 

Ylikuumentuneet hermoni 

Palavat synapsini 

Unet, joiden äärestä todellisuus

Tuntuu tyhjältä

Unelmien huume 

Toivon kauniit kasvot

Sisältävät pääkallon 

Kuulen naisen naurun 

Läpi ikuisen itkun 

Kuulen koiran ulvonnan

Suden luontoni 

Levoton sieluni 

Siihen täysikuulla vastata haluaa

Laumani 

Katosi ajat sitten

Tuonne, jonne kellään ei avainta

Eikä kulkemista kuin kerran

Ihmisten maailma

Käsittämätön kaaos

Julmuuden julma huvi

Käytävien koruton kaiku

Sadismin loputon nauru

Narsistin peilaavassa hymyssä

Täysikuu 

Pohjantähti

Ne nimeäni kutsuvat 

Siskoni äänellä

Vereni 

Kylmä vereni 

Rytmitön sydämeni 

Vammaiset aivoni

Syksyllä 

Vanha kuolee uuden tieltä.

*

Käki

 Käki kukkuu 

Latvassa, kyyneleen

Kieräytän poskelleni 

Huomenna poveen maan

Taas yksi poika lasketaan

Käki kukkuu taas

Vartioon uuvahtaa

Yks jo toinenkin saa

Kuu yllä tämän maan

Varjoja eteen heittää

Tuuli puskaa viskoo 

Partio pulkkaa kiskoo 

Näreen tuon takaa

Käki heitä katselee

Kirjeet kotiin viedään 

Mihin tie jääkään 

Surunvalittelut annetaan

Siellä jossain kaatuneen 

Lyijyä kuumaa

Tarjotaan aamunkoissa

Iltahämärässä

Taas hautaa kaivetaan

Ei pelasta pimeyskään 

Kukunnan käen kuulevaa.