Yrityksen katkera tähti

 Tähteni 

Kerran kirkkaana loistanut

Nyt hiljaa sammuu 

Olen nähnyt maailman 

Väsyneillä silmilläni 

Tuntenut sen kylmän terän

Valtimoni sykkivän päällä 

Tuntenut sanojen ruoskat

Tuntenut valheiden vaarnat

Itsekin niitä antanut

Sanoja ilkeitä sivaltanut

Musta aurinko 

On kevääni väri

Musta aurinko 

On vereni väri

Kuolema koputtaa

Sydämeni vieressä 

Epätahtista rytmiään 

Sukuni kirouksen äänellä

Lausutaan lopullisia sanoja

Ei suolaisessa maassa

Voi elättää 

Uutta elämää 

Kun siemenissä elää rutto

Ja viikate varvutkin niittää 

Silmieni heijastuksessa

Pääkallon virnistys

Sisäisen tyhjyyden kaiku

Mieleni sellien kolkkous

Elinkautiseen tuomitun huuto

Riistetty

Normaali elämä 

Ihmisten säälissä

On ylemmyydentunnon maku

Kun on taistellut

Vain saadakseen olla olemassa

Väsyy matkalle kulkija

Yritin 

Vaan ei riittänyt.

*

Suolammen heijastus

 Sumu aamuisin

Auringon punertava sävy 

Siltojen läpi loistaa

Keltaisten lehtien alla

Talven tulevat kasvot

Heijastuvat tummasta vedestä

Mustaa verta 

Itkee sydämeni 

Valintojen painava taakka

Ikuisen ylämäen edessä

Ikä painaa 

Jälkensä kasvoilleni 

Kuolema raapii 

Sydämeni kylkeä

Jättää rytmin välistä

Öisin kuulen

Siskoni äänen

Kuiskivan hiljaisia sanoja

Varjona kulkee 

Elontieni mukana

Unissani 

Menneisyys elää uudelleen

Sekoittamalla todellisuuden

Herään kuolonunesta

Vielä kerran

Painajainen rintani päällä 

Pääkallon kuva nauravilla kasvoilla

Kalmankoira ovella

Vartijani 

Kahleitaan tempoo 

Kaikki kaunis

Vain tuhkaa

Vain kivun todellisuus

Erottaa unen todesta

Vain tuskan syvyys

Viisaan tyhmästä

Vain veren väri

Elävän kuolleesta.

Suolammen syvyydessä

Sukuni hauta.

*

Naakan silmät

 Kylmyyden terä

Sydämen vieressä

Paljastumisen tuska

Unelmien edessä

Vaatimusten sekamelska

Huomisen huolien varjot

Aamuisilla seinillä 

Vereni kantaa 

Tuskaisten huutojen kokoelmaa

Punaiseen sekoittuu 

Hulluuden musta veri 

Peilistä tuijottaa 

Pimeyden tumma ydin

Jääkukkien seppele iiriksessä 

Sukuni haudalla

Aika jauhaa 

Kuin loputon Sampo

Jauhaa manalaa eikä mannaa

Kultaansa hukuttaa 

Takojansa tukahduttaa

Eikä hopeista morsiantaan

Voi koskaan lämmittää

Naakan silmissä heijastuu

Ihmisyys.

*

Hiljainen tuoni

 Kuoleman pieni koputus

Jokaisen lyönnin vieressä

Hiljainen tuoni

Seisoo ja hymyilee

Sillä on sukusi kasvot

Sillä on veresi vaakuna

Vie minut, sanot

Vie jo pois

Älä pidä löysässä hirressä

Hän hymyilee, 

Kääntyy ja kävelee

Ei ollut tänään päiväsi

Vaikka kolmastoista.

*

Risti, levy, veri

Kerran, kaukana tuolla
Yhdellä seitsemällä merellä
Aaltoin armoilla
Kun kouri kalma sydäntä
Kysyi merimies toiselta
"Miks' veikko, veliseni
Kannat sä ketjua tuota
Jossa risti ja kuolonlevy
Vieroin heläjää, muistona tuolta
Syntymäsi maisemistako niitä kannat?"

Katsahti, naurahti
Merimies jäisten vesien
Riipuksensa esiin kaivoi
Sulki kouraansa likaiseen

"Katsohan, kuulehan
Veljeni tumma
Soker'ruokojen ääreltä
Vapaa luulet, et' on mies
Tääl' aavalla merellä
Mut' on velkansa, painonsa
Itse kullakin

Risti, risti minut kirkolle omittaa
Luter'laiselle uskolle pyhittää
Sieluni, tään köyhän piruparan
Jolla muuta ei oo

Kuolonlevy, sanot
Se merkki on isänmaalle, valtiolle
Suomenmaalle
Jos käy turma täällä kaukana
Tahi surma taistossa tuimassa
Maata puolustamassa."

"Vai niin, veljeni sinisilmä
Kirkko ja isänmaa, kyllä
Mutta entä rakkaasi
Tyttösi, äitisi
Missä on kotosi?"

"Kotosi, kysyt
Etkö tiedä?
Veri, veljeni, veri
Se on kodolle
Veri on kodolle pyhitetty!"

Pakkanen veden jäätää

Pakkanen veden jäätää
Illan noustessa
Maa hämärän horteeseen vajoaa

Minä kuljen tietä pimeää,
Jonka itkuun päättyvän tiedän
Tämän maailman mielettömyyden rattaissa
Tyyntä alkavan myrskyn edellä

Aina erillään,
Aina yksin
Muttei Jahve anna armoaan,
Hallitsija, tuskin
Sitä mieleni kammoaa,
Vallan valojen loistetta

Vereni kuiskii
'Juo unohduksen malja
Kipu, tuska haihtuu
Etkä enää huomaa
Kuinka elämän koira lihasi repii'
Veri kiehuu, tempoo
Mieli hulluna heiluu

Hopealuotia etsin,
Tuhkaa Feeniksin.