Suvun kirous

 Suvun paino
Veren kahleissa
Ruosteisessa raudassa
Kuoleman kylmä koura

Kaakkurin laulu iltaisin
Yksinäisellä järvellä 
Kaipuun huutoja
Ikävän lauluja

Tumman lammen veteen
Upotettu hauta
Pinnasta katsoo 
Väreilevien kyynelten muotokuva

Eellusmiehet unissa kulkevat
Kalevalan pojan silmissä
Vain tulevan synkkyys 
Kuolan noitien veressä
Kirottujen sielujen matka

Kekäleenä palanut sielu
Syystuuleen hiipuu 

Kivisen maan hauta
Esi-isäin maille.

*

Yrityksen katkera tähti

 Tähteni 

Kerran kirkkaana loistanut

Nyt hiljaa sammuu 

Olen nähnyt maailman 

Väsyneillä silmilläni 

Tuntenut sen kylmän terän

Valtimoni sykkivän päällä 

Tuntenut sanojen ruoskat

Tuntenut valheiden vaarnat

Itsekin niitä antanut

Sanoja ilkeitä sivaltanut

Musta aurinko 

On kevääni väri

Musta aurinko 

On vereni väri

Kuolema koputtaa

Sydämeni vieressä 

Epätahtista rytmiään 

Sukuni kirouksen äänellä

Lausutaan lopullisia sanoja

Ei suolaisessa maassa

Voi elättää 

Uutta elämää 

Kun siemenissä elää rutto

Ja viikate varvutkin niittää 

Silmieni heijastuksessa

Pääkallon virnistys

Sisäisen tyhjyyden kaiku

Mieleni sellien kolkkous

Elinkautiseen tuomitun huuto

Riistetty

Normaali elämä 

Ihmisten säälissä

On ylemmyydentunnon maku

Kun on taistellut

Vain saadakseen olla olemassa

Väsyy matkalle kulkija

Yritin 

Vaan ei riittänyt.

*